Äitiyshousut

Imuasiaa

2012-03-01T11:23:00.002+02:00

Minulta toivottiin postausta imetyksestä. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten ole kirjannut itselleni tuntoja ylös ensimmäisistä imuista. Niin mielettömiä ne olivat. Nimenomaan itselleni, äitinä olemisen ensihetkiin sellainen mieletön asia kuin oman lapsen ruokkiminen niinkin alkeellisella tavalla oli ihan ehdottoman hienoa! Joku teistä joskus kommentoikin, että blogini on vauvablogiksi kivan erilainen, ei kakkapäiväkirjoja tai imetysstooreja. No, tässä olisi sitä jälkimmäistä...

Lukaksen synnyttyä sain hänet heti viereen, vaikka verensokerit olivat tosi matalalla. Pieni ryömi rinnalle hamuten ja yrittäen syödä. Saamatta mitään. Pieni poikamme, joka ei juuri sokrujen takia ollut edes parkunut yritti saada ensiravintoa pitkään, hartaasti ja kärsivällisesti. Muistan sanoneeni Jarkolle noin tunnin yritettyään, että onpa meillä kärsivällinen lapsi. Todellisuudessa sokerit olivat kokoajan laskeneet, hänelle kun ei oltu annettu mitään maitoa välissä eikä rassu enää jaksanut edes itkeä!

Viimein, noin neljä tuntia syntymän jälkeen kätilö tuli mittaamaan sokerit ja kiireellä lapsi maidolle. Tietenkin olin neuvolanoppien mukaan skarppina vaatimassa heti maitoa annettavaksi hörppyyttämällä, ettei imetys sitten kärsi! Kätilö tuli kärsivällisesti hörppyytysmukinsa kanssa ja vauvan vointi vaan heikkeni. Hetken sitä seurattuani ehdotin pulloa. Ja näin meidän imetystarina alkoi. Pullosta, jonkun muun äidin maidolla. Ei elänyt meidän vauva ensitipoilla. Vaikka vatsalaukku oli herneenkokoinen, vai mitä ne neuvolassa opastivat.
Aloin jo hieman surra, niinkuin juuri äidiksi tullut kaikkea murehtii , etteikö se imetys sittenkään ota tulta alleen. Sitkeästi kuitenkin yritin, halusin niin kovasti. En siksi, että pitäisin imettävää äitiä parempana tai huonompana vaan siksi, että tiesin sen olevan se meidän hetki. Minun ja lapseni intiimein yhteinen kokemus ja niin tärkeä pienen psyykelle. Ja niin vastustuskykyistä ja ravintorikasta tavaraa vielä!

Sinnikkyys palkittiin ja kolmantena yönä vierihoitojen ja itkuuntarjoamisen jälkeen yhteinen sävel sitten löytyi. Ei ollut helppoa. Vaati joka kerta täydellisen optimaalisen asennon ja molemmin puolista tahtoa onnistua. Vastasyntynytkin kun tajuaa, että se pullomaito tulee aika paljon helpommin kuin nousematon maito äidin tissistä.

Cecilija S:n imetysmekko. Noi muhkurat ei kyllä varmasti ole minun tiimalasikylki...

Sen sairaalayön jälkeen Lukas ei ole saanut muuta kuin oman äidin maitoa. Alkuun välillä pumppasin jos oli käyntiä jossain, mutta nyt ajoituksen ollessa kunnossa ja Lukaksen jo vähän isompi (pärjää hetken jo ilman ruokaa) on sekin jäänyt. Tällä hetkellä tuntuu, että säännöstely pelaa niin, ettei varmaan pumpulle enää edes heruisi. Kun tuntuu, ettei taida riittää enää edes meidän Potruskalle.

Hän on nukkunut viikon ajan yöt superhuonosti verrattuna hänen omaan totuttuun tapaansa. Syö pieniä määriä 5-6 kertaa yössä. Ei malta oikein päivälläkään nukkua, on ehkä hieman tavallista kärtympi (johtuu varmaan väsymyksestä?) ja ehkä kuvittelen, mutta päivälläkin tissaisi mieluumin entistä enemmän. Nyt alkaa lipsua otsikosta, mutta kyllä tämä tavallaan liittyy aiheeseen; Soitin äsken neuvolaan saadakseni soittoaikaa josko meidän pitäisi antaa vaikka iltaisin lisänä korvikemaitoa. Suunnittelin aloittavani kiinteiden maistattelun 5kk iässä, parin viikon kuluttua. Sen jälkeen ajattelin, että aloitamme nyt maistattelut, jos se masu niistä vähän täyttyisi (jos siis syy yöheräilyyn on nälkä), mutta jos maistatusannos on 2x tl päivässä ei se siitä ehket täyty!? Vaikka olisi vieläkin marmorikuulan kokoinen...

Ajatus imettämisen hiipumisesta on ihan hirveä! Suunnittelin imettäväni vähintään kuusikuiseksi. Olen koko viikon sulatellut ajatusta korvikkeesta, eikä se ajatus tunnu hyvältä. Imettäminen on ollut niin ihanaa. Ei meidän vauva saa olla vielä niin iso, että siitä vierottautuisi! Luulen nimittäin, että kun pääsee ruoan makuun tissi vaan pikku hiljaa lakkaa kelpaamasta ja jää unholaan.

Lukas voisi alkaa ajatella asiaa vaikka äidin kesäkunnon kannalta. Ei ole kovin montaa kertaa tarvinnut persettä penkistä nostaa kun nyt jo huidellaan miinuskiloilla. Täällä vannotaan imetyksen nimeen. Harvinaisen kivuton ja helppo tapa näyttää anorektikolta. Joskaan se ei ollut tavoite. Ystäväni kanssa olimme muutama viikko sitten ostoksilla kun huomasin itseni peilistä, entisissä housuissani. Housut roikkuivat niin rumasti päälläni, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suunnata ostamaan uudet. Näytin valehtelematta ihan hirveeltä, liian laihalta isoissa housuissani. Toisaalta ehkä korvikemaito lisänä olisi omalta kannaltani siis hyvä asia.

Mitä muutenkin tulee helppouteen olen kokenut imettämisen alkuvaikeuksien jälkeen erityisen helpoksi nimenomaan. Kantaa nyt mukana pulloja ja tutteleita, sekoitella jauheita ja lämmitellä maitoja kahvilassa. Ei meille mahdu enää eväskassia muiden kamojen mukaan. En halua vielä luopua tästä tilaasäästävästä ruokailumetodista. Tosin en ole toistaiseksi ollut kovinkaan hyvä julki-imettäjä. Meillä on tähän saakka toiminut ajoitus niin nappiin ja käynnit kaupungissa olleet niin lyhyitä, ettei tissitouhuihin ole tarvinnut rueta tai sitten ollaan tultu kiireen vilkkaa kotiin. Ajattelin ennen lasta olevani se äiti, joka ylpeänä imettää kuppilan nurkassa, mutta en ole ollut, tarkoituksella tai ei.

Viimeisin imetysongelma on liittynyt imetysasentoon. Pientä niskahartiaseudun jäykkyyttä on aiheutunut vinosta asennosta. En osaa käyttää imetystyynyä ja asennot ovat mitä ovat. Monesti ei kirjanmukaisia ja todella epäergonomisia. Ilmeisesti hammasongelmani mikä on vaivannut varmaan teitäkin jo kyllästymiseen asti monen kuukauden ajan alkaa selvitä. Ja se johtuu jumissa olevista puru- sekä niskahartiaseudun lihaksista. Eli huonosta imetysasennosta, huonosti nukutuista öistä, kantelusta, kannattelusta. Panostakaa siis asentoihin. Tänään lähden hoidattamaan hammasvaivaani hierojalle, paljon mukavampaa kuin tk:n hammaspäivystys, luulen.

Kaiken kaikkiaan imetys on ollut minulle se juttu, jonka puolesta onneksi alkuun jaksoin taistella. Se on sitovaa; minä syötän yöt ja päivät, minä tingin menoistani jne, mutta juuri sitova on oikea sana kuvaamaan imetyksen myötä muodostunutta suhdetta lapsen ja minun välillä. Side. Elinehto. Ihanaa. Älä lopu!

Lupaan, ettei kakkapäiväkirjoja tule vaikka joku toivoisi! ;)

Snobina lenkillä

2012-02-29T20:14:00.001+02:00

Lähdimme Lukaksen kanssa vaunuillen kauppaan.

Puin lapseni muhkean lämpöiseen haalariinsa.

Ihana sää.

Vastaan tuli mies pulkkaa vetäen.

Omaisuuttaan pulkassa vetäen.

Likaiset ja repaleiset vaatteet päällään.

Liian vanhat toppahousut jalassa, jotta niissä olisi enää toppaa.

Reikäiset kengät.

Likainen iho.

Haju.

Pian vastaan tuli perhe.

Äiti ja isä.

Molemmat työnsivät Suoravälityksen mainoskärrejä.

Poika pyöräili vierellä.

Useaan otteeseen vastaan käveli muita kuin suomalaisia.

Järjestään ilman hanskoja.

Tai muitakaan asianmukaisia talvivaatteita.

Hekin odottanevat vaatekevättä.

Kenties eri syystä kuin minä; pinkkien housujen käyttöaikaa.

Ostin tapani mukaan kaupasta kaikkea mitä halusin ja tarvitsin.

Tuli jälkeenpäin tunne, että ehkä enemmänkin.

Paluumatkalla juovuksissa oleva mies käveli lähäriin.

Tyhjiä pulloja matkassaan.

Tuskin ilman pulloja tuli sieltä ulos.

Kerrostalon porttikongin viereen pyylevä nuori mies käsijarruparkkeerasi Ladan.

Sellaisen, jonka pakoputki oli vaihdettu paksumpaan.

Kesärenkaat olivat säilytyksessä takapenkillä.

Meidän mainokset oli jakanut juuri rapusta poistunut Suoravälityskärryilijä.

Intialainen.

Katsoi Lukasta ja lauloi.

Tunsin itseni hieman snobiksi, vähintään ylimieliseksi. Täysin tahtomattani.

Tervetuloa Suomeen.

Lukaksen uudet kledjut

2012-02-29T13:06:00.000+02:00

Meillä ollaan siinä, monesta vauvablogista tutussa tilanteessa, että vaatteet käyvät pieniksi. Surprise, surprise. Haikeudella pakkasin 56 kokoisia vaatteita ystäville ja myyntiin. Nyt kun 62 kokoisetkin alkavat kinnaamaan ei auttanut kuin suunnata lastenvaateostoksille. Haikeaa ehkä, mutta niin ihanaakin pitkästä aikaa ostaa pieniä vaatteita ja päivittää pikkumiehen vaatekaappia. Kevätsuloisuudet olivat jo löytäneet hyllyille. Nam.

Ennen Luksun syntymää hanrstratut vaatekasat olivat luonnonvärisiä, tummia ja melko pikkuaikuismaisia. Luonnonvärisiä tai tummia en vieläkään vierasta, mutta pikkuaikuisvaatteet, kuten farkut ja kauluspaidat tai hupparit ovat jääneet meillä niin vähälle pidolle, etten niitä ainakaan vielä osaa tai halua pukea pojalle.

Sen sijaan tällä hetkellä silmää miellyttää lasten pukeutumisessa kivasti yhdistellyt värit, jopa vähän hullunkuriset värit ja yhdistelmät! Ihanat mallit, kuten ylläolevat newbien rentoiluhousut. Meillä poika käyttää paljon myös trikoita.

Kokeilla täytyi myös stretch-housuja, farkun jäljennöksiä. Jos näistä löytyisi ratkaisu puolisiistiin pukeutumiseen. Voi tietysti olla, että nämäkään eivät meidän herran vyötärölle tunnu parhaalta nyt kun viihtyy niin paljon mahallaan eikä vielä liiku (lue; ole sutjakoitunut).

Mun mielestä on kiva pukea lapsi myös samaan tyyliin kuin miten vanhemmat pukeutuvat. Sellaisiinhan se silmä ensimmäisenä kauppoja kierrellessä osuu, niihin omiin suosikkeihin.

Meidän Lukakselle sopii punainen mitä parhaiten. Ja omasta mielestäni miehille yleensäkin punainen on todella kaunis väri. Joten punaista meillä on. Lukasta ei ole ulkonäöltä kukaan koskaan muuksi kuin pojaksi luullut, joten taitaa olla se ja sama onko päällä pinkkiä vai sinistä niin poikana pidetään.

Miten teillä lapset puetaan? Mitkä asiat määräävät tyyliä ja ostovalintoja?

Miesten välisestä

2012-02-28T13:22:00.000+02:00

Olen saanut ilokseni ja hämmennyksekseni todistaa neljän kuukauden ajan ihanaa ihmissuhdetta. Kestävää ja jotenkin ainutlaatuista. Silti ollen niin tavattoman pitkäjuurista - alkukantaista. Isä ja poika-suhdetta. Verisukulaisuutta. Pienen ja ison Jarkon tutustumista.

On vanhanaikaista ja melko hirveääkin toivoa raskausaikana lapsen olevan jompaa kumpaa sukupuolta. Luulen kuitenkin pienen tabun elävän vielä yhteiskunnassamme; Äidin toiveen tyttärestä ja isän pojasta. Omasta puolestani voin sanoa aina ajatelleeni meidän perheeseen saapuvan pojan - jo kauan ennen kuin olin raskaana. Ajatus on aina ollut kovin luonteva, ei toive vaan oletus ja ajatus. Ja pieni poikahan sieltä saapui.

Voin myös puolisoni puolesta varmaankin sanoa hänen toivoneen kumpaakin sukupuolta yhtä paljon. Me jopa hieman petyimme saatuamme ultrassa odotettuja uutisia pojasta. Emme tietenkään pettyneet lapseen vaan siihen, että nyt se sitten on poika, enää ei ole sitä kutkuttavaa odotusta ja vaihtoehtoa tytöstä. Jarkko on myös kauan aikaa sitten sanonut puhuessamme vauvahaaveista, että kunpa lapsen saisi vuoden ikäisenä, skipattaisiin vauvailut ja ryhdyttäisiin taaperon vanhemmiksi. Tämänkin teoriatoiveen hän kumosi viime viikolla sanoessaan kaiken olleen niin paljon parempaa kuin oli koskaan voinut kuvitella.

On ollut ihanaa ja niin hienoa seurata, että lapsellamme on osallistuva isä. Hän tekee ja osaa tehdä kaikkea siinä missä minäkin, tissin kun vielä saisi.. Hän kehittelee pienelle leikkejä ja lukee kirjoja. Rakentaa illalla heille peitoista majan ja ottaa syliin kun surettaa. Vaikka suhde on vielä alkeellinen on sellainen jo olemassa, isä-poika-suhde. Heidän jutut, miesten jutut, joihin en pääse sisälle. Jutut joita en ymmärrä, jutut joihin menetän vielä joskus hermoni.

Faija ja mä matsissa.

Muutama viikko sitten olimme katsomassa loukkaantuneen isin kanssa peliä. Minun sylissäni hommasta ei meinannut tulla mitään, vääntelyä ja tuskastelua. Äidin typerät viihdytysyritykset. Annas olla kun hän pääsi isin syliin; he olivat hiljaa, hyssyttelemättä, viihdyttämättä, katsoivat vaan molemmat keskittyneenä matsia. Minun miehet. Pystyin kuvittelemaan miten vuoden, parin päästä Lukas kyselee sääntöjä ja niitä hänelle kerrotaan. Voin kuvitella, että niitä kerrotaan hartaasti ja kärsivällisesti selittäen, hieman ehkä viiveellä pelin tuoksinassa - miehestä kun kuitenkin on kysymys. Mutta äiti ei osaa kertoa sääntöjä. Äiti tietää milloin tulee maali ja milloin jäähy. Enempää ei tarvitsekaan tietää.

Minulla on kaksi siskoa. Siinä se. En ole nähnyt kasvua pojasta mieheksi, en tiedä mitään poikien murrosiästä. En ymmärrä seinään juoksu-vaihetta, en ymmärrä taisteluleikkejä. En osaa kasata legolaivoja tai rakentaa kestäviä majoja. En ole elänyt yhdenkään pienen pojan kanssa ja nyt pitäisi yrittää kasvattaa sellaisesta mies. Onneksi hänellä on loistava miehenmalli mukana elämässä. Se joku joka ymmärtää. Jonka kanssa jo nyt vaihdetaan tietäviä silmäyksiä ja jota ihaillaan.

Viimeviikkoista

2012-02-28T11:03:00.001+02:00

Vaikka miten olin sitä mieltä pari postausta aiemmin, että nyt on typerää ostaa kevättä kaappiin kun sitä ei vielä pääse käyttämään niin eilinen kaupoilla käväisy kyllä sytytti (ei kovin syvällä) minussa kytevän shoppailijan henkiin. Lahjakortista huolimatta mitään en ostanut, mutta kaikkea vähintään harkitsin.

Tekisi mieli jo pakata nämä talven tamineet kaappiin. Villaiset asusteet laatikoihinsa ja takit pusseihinsa. En jaksa enää katsella tylsiä värejä ja koko talven ajan käytettyjä juttuja. Nähtyä!
Kun saisi jo siistiä saappaat laatikoihinsa ja siirtyä keveämpiin kenkiin, suoraan vaikka ballerinoihin ja sandaleihin.

Kaappini huutaa värejä kevääksi ja kesäksi. Värikkäät housut ovat ehdottomasti ostoslistalla, raitapaitoja lisää kiitos ja tälle vuodelle päivitettyä purkkarityyliä. Siihen tähdätään. Kyllä tästä mamista tulee kevät raikas, ai ai!

Paussi

2012-02-27T10:05:00.003+02:00

Tänne kuuluu tosi hyvää ja ihania asioita sekä niitä kurjia ja kivuliaita juttuja.

Huippua oli viikonlopun pikareissu, jonne suuntasimme perjantaiaamuna yhdeksältä. Miettikää, emme olleet pakanneet, heräsimme kahdeksalta ja yhdeksältä jo mentiin, eikä muuta unohtunut kuin tutit! ;) Tavattoman kivaa on myös se, että siskoni oli meillä yökylässä meitä moikkaamassa. Nyt pieni päivitys ennen asemalle vientiä, sillä puolen päivän maissa rakas ystäväni kurvaa pihaan. Voisivatko asiat paremmin olla?!

Omalta osaltani voisivat. Olen kärsinyt jälleen julmetusta hammassärystä, jota lähden taas tänään näyttämään - kunnalliseen päivystykseen. Yksityiselle purenta-(jos siitä enää on kyse?!)spesialistille olisin saanut ajan kuukauden päähän. On ihan hirvittävää kun koskee - varsinkin hampaaseen. Tuntuu, että koko elämä lamaantuu. En ole saanut nukuttua, kun kipu iskee koviten ja särkylääkkeen vaikutus heikkenee itken kun mikään ei auta. Synnyttäneet voivat miettiä supistuskipua, sitä inhottavaa kipua mikä ei mene pois, mutta mikä pahinta, tämä ei laannu hetkeksikään!

Olen saanut kuulla, että on olemassa pahempiakin sairauksia. Niin on, tiedän. Olen onnekas kun en ole sairastunut tämän vakavammin. Silti minuun koskee ja tämä on iso kipu ja sairaus tällä hetkellä. Olen joutunut myös punnitsemaan imetysasioita. En ole vielä valmis luopumaan imetyksestä, mutta nämä nykyiset särkylääkemäärät saavat miettimään korvikkeen paremmuutta. Surettaa! Miksi juuri nyt piti tulla tämän kamalan kivun?

Sain myös kuulla tutulta hammaslääkäriltä, että tänään kun menen päivystykseen saan avun ja helpotuksen. Rohkenen epäillä. Edelliset seitsemän käyntikertaa eivät ole sitä helpotusta tuoneet. No, ehkä puoliksi täyden lasin-ajattelija ajattelee saavansa avun juuri tällä kertaa. Vaihdan kohta kerhoa.

No, tosiaan, ystäväni onneksi saapuu tänään ja me täällä jatkamme nauttimista ystävistä ja elämästä. Näistä pienistä varpaista, jotka ovat kasvaneet hurjasti, joiden omistaja on kehittynyt valtavasti ja josta pääsee huvittavia ääniä!

Tästä syystä täällä blogin puolella on ollut hiljaista. Muuten on ollut niin paljon elämää.

Palataan asiaan huomenna!

Ps. Onko postaus- tai muita toiveita?

Goodbye!

2012-02-23T11:43:00.000+02:00

Meidän muutto tapahtuu siis allekirjoittaneillekin tuntemattomana ajankohtana, ilmeisesti kuukauden sisällä, alustavasti kohteeseen mun vanhemmat. Ensin ajattelin, että tästä kämpän pahaisesta ei saa revittyä minkäänlaista lähtöpostausta; tästä pidin eniten, tätä jään ikävöimään... Kunnes keksin kaksikin eri näkökulmaa, täysin vastakkaiset tavat sanoa hyvästit;

Seuraavassa asunnossamme on ehdottomasti tiskikone. Fairy kirveltää käsiäni jo niin ilkeästi, että J joutuu (hehheh) meillä useammin tiskialtaan ääreen. Vihataan molemmat tiskaamista yli kaiken. Oikeasti. Se saa meidät pahalle tuulelle ja kaikki muut kotityöt tuntuvat monta, monta kertaa houkuttelevammilta. Ja mikä pahinta tiskata täytyy joka päivä! Vihaisin mieluumin kerran viikossa tapahtuvaa imurointia.

Mielellään asunnosta saisi löytyä myös inhimillisen kokoinen pakastin. Sellainen, jonne mahtuisi pakastamaan marjoja ja soseannoksia eikä pakastepitsaa tarvitsisi puolittaa.

Mikrolle saisi olla myös oma paikkansa. Harmillista näinkin innokkaalle ruoanlaittajalle ja leipojalle, että mikroaaltouuni vie sen ainoan laskutason koko keittiössä.

Topic-toive on säilytystila. Anna uudessa asunnossa olla paljon käytännöllisiä kaappeja, niin eteisessä, makuuhuoneessa, keittiössä kuin WCssäkin. Häkkivarastosta myös plussaa!

Ei siis enää tällaista yhden kaapin eteistä, josta siitäkin puuttuu hyllyt ja viereinen on siivouskaappi.

WC onkin sitten puolestaan tämän puolenvuoden kokemuksen perusteella toiveita täynnä. Toivomme: Kaakelit, ei ammetta, tilaa pesukoneelle, jonkinlainen kaappi, jonkinlaista tilaa laittaa tarpeelliset purkit ja purnukat. Suihku, jolle on seinässä pidike, lattiakaivo (ei yleisputki pöntön takana joka haisee, hyi yök!).

Tästä katsekulmasta ei kyllä tippaakaan haittaa muuttaa tästä asumuksesta, mutta...

Sitten päädyin ajattelemaan mitä kaikkea meidän perheelle on tapahtunut tänä aikana. Mitä mullistuksia olemmekaan saaneet kokea kaupungissa nimeltä Mikkeli. Mitä kaikkea näiden kaakelittomien seinien sisällä olemmekaan saaneet kokea.

Kun muutimme Mikkeliin jäin juuri äitiyslomalle. Laittelimme kotia valmiiksi, ei tietenkään täysin mieleistä sellaista kuten yltä saattaa päätellä, mutta kotia, jonne pian saisimme tuoda esikoisemme, pienen, hartaasti odotetun Nyytin. Tavarat löysivät paikoilleen ja koti saatiin toimivaksi. Tuntui hyvältä, vaikka olimme täällä ummikkona ja uusina, tuntui silti, että olimme tavallaan kotona. Oli tietenkin myös pakko ajatella niin.

Aloitin samoihin aikoihin bloggailun aktiivisemmin. Nautin äitiyslomastani - tässä kämpässä - bloggaillen, aamuja ihastellen, rauhaa itseeni imien ja ennen kaikkea odottaen. Pieniä potkuja tunnustellen ja toivoen, että hän jo syntyisi.

Pian koitti se aika, kun hän päätti tulla maailmaan. Tuosta pakastimesta otin kylmäpussin selkäni päälle supistuksia lieventämään. Samaa apua hain tuosta kylpyammeesta. Tuossa makuuhuoneessa makasimme koko yön odotellen milloin sairaalaan lähdemme. Täällä pakkasin laukun ja suuntasimme sairaalaan tietäen, että takaisin en tule ilman pientä Nyyttiäni. Takaisin tänne, kotiin.

Pienen ihmisen, Mikkeliläisen, ensimmäiseen kotiin. Ei ole ollut juurikaan väliä onko pakastimessa ollut kilo kaupalla marjoja ja mikroakin on aiempaa enemmän tarvittu. Jollain ihmeenkaupalla olemme saaneet kaiken tänne mahtumaan ilman häkkivarastoa ja säilytystilaa. Mielikuvitusta se on vaatinut ja karsintaa, mutta meillä on kaikkea. Kylpyhetkinä emme ole kauhistelleet vessan seiniä tai kulunutta ammetta vaan ihastelleet pienen pientä Nyyttiämme, kylpyihin rakastunutta ja kaakeleista tietämätöntä. Ainoastaan tunteet tiskaamista kohtaan eivät ole muuttuneet.

Ilolla ja haikeudella täältä lähdetään. Tuhansia asioita oppineena, ennenkokemattomia tunteita läpikäyneenä ja pientä, rakasta poikaa rikkaampana. Kohti uusia haasteita.

Keväisin

2012-02-22T10:19:00.000+02:00

Tällä hetkellä en keksi kovin montaa parempaa paikkaa kuin tämä sohva tässä.

Kuppi kahvia sylissä ja Lukas unilla kevään upeimmassa säässä.

Vielä parempi voisi olla pannukahvit ulkona tässä säässä, mutta tyydytään nyt sohvaan.

Kevät on ehdottomasti meidän perheen aikaa.

Me kumpikin, Jarkko ja minä, ollaan keväänlapsia ja luulen, että kyllä se milloin on syntynyt, oikeasti vaikuttaa vuodenaikojen vastaanottoon.

Meidän perheessä toinen pelaa keväisin pudotuspelejä. Parasta aikaa vuodessa - mitä töihin tulee.

Pitkä, fyysisesti raskas kausi saadaan päätökseen ja toivottavasti hän saa myös palkintoa tehdystä työstä. Jos ei, niin ainakin koittaa hetken huili. Kesäloma.

Toisen pesänrakennusvietti nousee svääreihin tuntemattomiin ja kaikki tekisi mieli laittaa uusiksi.

Sisustus, ura, vaatekaappi, kaikki.

Onneksi muutetaan usein keväisin, on sitä energiaa pakata ja laitella.

Nytkin oikein syyhyän pakkailujen pariin. Siivoaminenkin käy mielessä kevään heittäessä mahtavat säteensä pölyiselle tv-tasolle likaisten ikkunoiden läpi.

Kevät on sitä aikaa kun kaikki uusi kiinnostaa.

Vaatekaupat ovat viimeinen paikka minne kannattaa nyt lähteä, kaikki ihana ja kesäinen houkuttaa ostamaan ja kesällä huomaat niiden olleen keväthaihatuksia.

Olisi ihanaa pukea jo kevättakki päälle, ei enää sitä samaa toppista, niin nähtyä!

Onneksi kouluihin haetaan keväällä.

Ajatelkaa pääsykokeita syksyn pahimpaan kaamosaikaan.

Toisaalta, jos sillä on merkitystä milloin on syntynyt, meidän Lukas olisi varmasti omimmillaan niissä pimeyden pääsykokeissa.

Ajatelkaa jos syksyllä pitäisi miettiä mikä haluan olla, kenties loppuelämäni, ammatiltani.

Erakko ehkä tuntuisi sopivimmalta.

Onneksi kaikki tapahtuu keväällä.

Toissa päivänä jumppasalilla keksin mikä on keväisin aivan hanurista.

Liikuntainto. Ei, ei mua vieläkään hirveästi innosta ja polttele, mutta muiden into.

Olin varannut itselleni paikat niin vatsa-peppuun kuin venyttelyyn - kerrankin kun pääsin!

En lähtenyt puolta tuntia ennen jumpan alkua kotoa, myönnetään.

Enkä löytänyt paikkaa autolle. Kiersin kertoja monia parkkipaikkaa ympäri kunnes jätin sakkopaikalle, josta edellinen auto juuri lähti.

Kipin kapin jumpalle, 5 minuuttia ennen tunnin alkua JA

"vaikka olisi varannut niin pitää saapua 10 minuuttia ennen tunnin alkua, muuten paikka annetaan täällä jonottavalle"

En voinut vastustaa kiusausta vaan tiuskaisin minulle olevan neljän kuukauden ikäinen lapsi kotona ja pääsen kerran viikkoon jumppaan, johon olen varannut paikan, enkä sitten edes pääse sinne???

Ei auttanut, en päässyt. Mutta sain sielujen sympatiaa. Ja eräs rouva halusi tulla kertomaan vielä jälkeenpäin kuinka kaltoin minua oli kohdeltu tässä palvelutilanteessa.

Kovin epäsuomalaista - ehkä sielläkin oli kevättä rinnassa?!

Loppuun asukuvaa, niin ovat kuvattavat kohteet meillä täällä kotona vähentyneet ja ulos ei olla vielä ehditty.

Ihanaa, ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoa! 

Ulkoillaan paljon, jookos!

Mitä mulle kuuluu?

2012-02-21T15:48:00.000+02:00

4kk mittarissa,

hurraa!

Kävimme koko perheen voimin juhlimassa kolmannes vuoden etappia neuvolassa.

Pituuskasvussa en edelleenkään ole se ykkösnimi,

mutta kyllä vaa'anlukemat sitä korvaavat.

Tänään painan 7330g ja olen 62,3cm pitkä.

Lääkärille annoin käskemättä parastani.

Juttelin ja jokelsin,

hymyilin ja nauroin ääneen,

kiinnostuin lelusta enemmän kuin mistään leikkikalusta koskaan aiemmin ja vein sitä suuhun.

Kysyipä lääkäri taitoshown päätteeksi joko olen alkanut ryömiä, ilmeisesti vakuutin lekurin taidoillani!

Rakastan musiikkia, Soutaa Huopaa on aika kova just nyt.

Tanssitaan ja iloitaan.

Piilosleikki harsoliinan kanssa on myös tosi hauska.

Välillä itsekin säikähdän ääniä ja kiljahduksia joita minulta pääsee.

Eilen otin elämäni naurut yhden kiljaisun päälle, kyllä siinä äidillä silmäkulmat kostuivat.

Minun nauru kun kuulema on maailman ihanin asia.

No, onneks mä nauran aika paljon!

Äitin terkut teille tulevat kuvien muodossa;

Aika hienoa huomata miten hyvä huumorintaju meidän nelikuisella voi olla, eikö?!;-)

Leppoisaa tiistaita alla hjärtan!

Myynnissä

2012-02-21T10:41:00.000+02:00

Kun olis tullut lottovoitto koko kämppä irtaimistoineen olisi myynnissä, niin loputtomalta tuntuu tämä tylsääkin tylsempi pakkaus, mutta ei tullut tälläkään kertaa millejä meille, joten jatketaan pientavarakauppaa. Minun kirppisblogikokeiluni päättyi niinkin onnellisesti, että jatkossa kohteita löytyy mammat riivaa/myy-kirppisblogista. Löydät tiesi sinne täst edes sivupalkista.

Lisäilinkin jo sinne muutamia juttuja ja edelleen parit tuotteet löytyvät huutonetin puolelta (tästä), käykäähän kurkkaamassa!

Me lähdetään kiitämään kohti 4kk tarkastusta,

onnea Lukas-rakas,

tunnut jo niin isolta pojalta!

Kalenterityttö

2012-02-20T09:43:00.000+02:00

Turhat, tärkeät, muuten vaan, olleet, menneet, olevat, tulevat... Löytyvät kaikki kalenteristani. Olen niitä kalenterityttöjä, jotka rakastavat kalenterimerkintöjä. Pieniä ja suuria sellaisia. Tarpeellisia ja tarpeettomia. Meillä ei ole ennen ollut varsinaista seinäkalenteria, se on ollut niin perheellistä, mutta nyt kun sellaiselle todella on tarvetta oli ihanaa kun kalenterin ostoaika saapui! Käytännössä minulla on kaksi kalenterin ostoaikaa vuodessa. Vuoden vaihtuessa ja lukukauden alkaessa. Turhamaista, tiedän. Voisin yrittää tehdä ryhtiliikkeen nyt kun meiltäkin löytyy se perhekalenteri ja ostaa lukukauden alussa henkilökohtaisen ja vuoden alussa joukkokalenterin ;)

Kalenterista löytyvät tärkeiden ja muistettavien päivämäärien lisäksi tietenkin erinäiset menot. Jälkikäteen saatan täytellä vaikka kenen kanssa lounastin ja päivän tärkeimmät tekemiset. Kalenteri on nimittäin mielettömän hyvä pikapäiväkirja. Itse ainakin unohdan hetkessä mitä on tullut tehtyä ja milloin satoi ensilumi.

Kalenterintäyttövillitykseni on todennäköisesti peräisin äidiltäni (sekin), joka mielellään täyttää samaan tapaan kaiken kalenteriin. Hän saattaa soittaa täyttääkseen kalenteriinsa meidänkin menemiset ja tulemiset. Vitsaillaankin usein kotona isällemme, joka tahtoen tai tahtomattaan unohtaa tärkeistä menoistaan kertoa, että jäikö laittamatta kalenteriin...

Tänä vuonna suloinen Anne Geddesin kalenteri saa kantaa meidän tärkeimmät. Meillä on Jarkon kanssa niin omat menomme ja aikataulumme, että tällainen sarakemalli on toimivin.

Pientä kalenterimaailman hifiä saa löytyä tällaisen kalenterin nimeen vannovan seinäversiosta. Tuplataskut alhaalla joihin saa sujautettua ne, mille ei koskaan ole mitään järkevää paikkaa; Lahjakortit, alekupongit ja takuulaput.

Tässä kirjoittaessa muistin yhtä ja toista kalenterimerkinnän arvoista asiaa, täyttelemisiin!

Perfect start

2012-02-19T10:29:00.001+02:00

Aamupala on oikeasti aina ollut minulle se päivän tärkein ateria. Päivä ei lähde käyntiin, ei sitten millään ilman jonkunlaista palaa ja mielellään kahvin kanssa. Ihmiset, jotka skippaavat aamupalan ja syövät ensimmäisen kerran vasta lounaalla ovat minulle mysteeri. Miten heillä riittää energiaa työskennellä tai opiskella? Ainakaan tehokkaasti? Kenties tämäkin on niitä tottumiskysymyksiä eivätkä he koe minkäänlaista energia vajautta syömättömyydestään, se ei vaan ole minun juttu :)

Yleensä olen puuroihmisiä. Eri variaatioita kaurahiutaleaamiaiseeni olen poiminut teidän ehdotuksistanne tästä postauksesta. Tämän hetkinen lempparini on puuro hunajan ja maidon kera.

Ikävä kyllä olimme unohtaneet käydä kaupassa eikä jääkaapissa ollut valon lisäksi paljon muuta kuin kananmunia ja appelsiinia. Joten tämän aamuinen aamiainen oli aika helppo päätös..

Kananmunat keitettynä tai paistettuna ovat mitä loistavin aamupala. Proteiinipitoiset munat pitävät hyvin nälkää ja antavat pitkäaikaista potkua aamupäiviin - mikä onkin aamupalan tarkoitus!

Maito oli loppu mutta kyllä aina pala suklaata kaapista löytyy ;)

Sain eilen ystävältäni myöhäisen ystävänpäivän ruusuja. Kyllä elävät kukat lisäävät kotona viihtyisyyttä, siitä ei pääse mihinkään!

Voisiko päivä enää paremmin alkaa kuin vitamiinien ja proteiinin yhteistankkauksella? Tuskin!

Kiva kun kävit!

2012-02-18T09:56:00.003+02:00

Sascian postasi jonkin aikaa sitten blogissaan liikenteenlähteistä poimituista hakusanoista, joilla blogin pariin on löydetty. Itse olen myös keräillyt tässä puolen vuoden ajan (ikävä kyllä vaan päähäni) muistiin blogiini johtaneita sanoja ja lauseita. Nyt on pakko suoltaa ne ulos tässä käy muuten niin, että unohdan loputkin!

Äitiyshousumuunnoksia on tietysti eniten. Kaikissa erimuodoissaan raskaushousuista pellavaisiin äitiyshousuihin sekä tietysti varsinaisia blogihakujakin. Luonnollista on löytää blogiini myös googlettamalla erilaisia raskauteen ja imetykseen/äitiyteen liittyviä asioita; raskaus, maha pystyssä, esikoisen odotus, synnytyspelko, synnyttämään, laskettuaika tänään, supistukset, liikelaskuri, kaakaovoi kosteuspuikko, imetyspaita, sobea, bugaboo, alkuraskauden turvotus...

Varsinaisen blogihaun jälkeen suosituin haun aihe on ehdottomasti junasukanohje. Toivottavasti moni teistä on sukkansa saanut valmiiksi ja nauttinut neulonnan rauhoittavasta vaikutuksesta.

Bloginihan on muutenkin aika rauhallinen, tänne ollaan löydytty myös hauilla; seesteinen, rentoutua, meditoida (never wrote), hengitys ja hyvät unet.

Hyviin uniin liittyy paljon pohditut Lukaksen päivä- ja yöunet, joiden erilaisin muunnoksin tänne ollaan myöskin löydetty.

Luonnollisesti ruokaohjeita haetaan myös melko paljon. Ehdottomasti suosituimpia ovat mehevä porkkanakakku, muruseos omenapiirakka ja kasvissosekeitto. Mieltä lämmittää suuresti jos huomaan jonkun etsineen julkaisemaani reseptiä uudelleen; Äitiyshousujen kananyytit.

Moneen juhlaan olisin halunnut päästä kärpäseksi kattoon, sillä blogistani on haettu inspiraatiota tyylikkäisiin ristiäisiin. Tai ainakin kutsun olisin halunnut saada, sillä itsetehtyjä kutsuja ristiäisiin on myös ahkerasti googleteltu.

Toivottavasti miesten laukkua hakenut sai blogistani helpotusta ja apua sekä löysi laukuistani mieleisen ja hakemansa. Toivon myös, että tyylikästä juhlamekkoa peräänkuuluttanut etsiskelijä jotain inspistä löysi, mutta pelkään pahoin, että nahka-asua googlettanut henkilö veti vesiperän.

T. Ruma blondi (2kertaa haettu ja löydetty)

Perjantaipahe

2012-02-17T17:45:00.000+02:00

Väkerrän tässä pakkailun (ja Luksun päiväunien) lomassa kohteita huuto.netiin. Kuvia tuotteista näkee juuri luodusta ja erittäin vaiheessa olevasta blogikirpparista, osoitteessa http://aitiyshousutmyy.blogspot.com ,mutta varsinainen huutaminen tapahtuu huuto.netin puolella!

Hyvää viikonloppua!

Eläimet on tarhassa, lapset hoidossa

2012-02-17T10:20:00.002+02:00

Olen viettänyt useita hetkiä päivin ja öin ajatellen ensi syksyä. Elämäämme ensi syksynä, omia haaveita ja tavoitteita sekä ennen kaikkea syksyä Lukaksen kannalta. Oletetaan, että pääsen sisään haluamaani kouluun ja opinnot alkaisivat syyskuussa. Syyskuussa, kun meidän pieni poika täyttää lokakuun puolessa välissä vuoden!

En kestä ajatusta pienestä pojasta päiväkodin (tai perhepäivähoitajan) portilla jäämässä vieraan tädin syliin kun äiti kävelee pois. Ajatus siitä epätoivosta nostaa nytkin kyyneleet silmiini. Mistä alle vuosikas voi tietää, ettei häntä ole hylätty, että kyllä häntä tullaan päivän päätteeksi hakemaan? Siinä mielessä olemme onnekkaita, että puolipäiväisyys varmaankin on mahdollista toteuttaa joka päivä. Mutta on se orvon puolipäivä silti hitsin pitkä.

Rakas ystäväni, pian valmis lastentarhanopettaja on kertonut ihania, kannustavia tarinoita oman kokemuksensa pohjalta. Hetken jo olinkin oikein rauhaisin mielin. Pienet mahdollisesti sopeutuvat isompia lapsia paremmin ryhmään ja tottuvat pian uuteen päiväaikaiseen kotiinsa. Ajan kanssa hän myös oppii ja tajuaa, että kyllä äiti ja isä sieltä hoidosta kotiin hakevat.

Mutta entä jos Lukas ei kävele 10,5-kuisena? Mikä on itseasiassa aika todennäköistäkin. Miten hyvin tämä sitten sopeutuu ryhmään, jonka muut jäsenet ehkä jo taapertavat ja leikkivät pieniä leikkejään yhden kontatessa hoitajienkin huomaamattomissa. Ääk, ei minun lapsi!

Tiukkoihin kävelytreeneihin valmistautuneena olin kuitenkin jo saavuttanut jonkunmoisen balanssin mieleni sisällä vellovan mörön - nimeltä päiväkoti - kanssa kunnes eilen jumpassa juttelin entisen neuvolatätimme kanssa. Sen, jonka kanssa synkkasi hienosti, jonka mielipiteitä arvos(tin)tan.

Hänen kysyessä Lukaksesta kerroin ajan kuluvan hurjaa vauhtia ja kohta äitiyslomankin jo loppuvan. Kerroin tekeväni kesällä muutaman viikon entiseen työpaikkaani töitä ja syksyllä haluavani aloittaa opinnot.
"Kaipaat siis jotain muuta, jotain omaa?"
"En. Viihdyn mainiosti kotona ja olisi ihanaa olla Lukaksen kanssa, mutta haluan aloittaa opinnot, jotta joskus saisin tutkinnotkin tehtyä."
Naurahdus. "Sulla on elämä aikaa tehdä tutkintoja ja opiskella. Juuri silloin kun äitiysloma loppuu on lapsi kaikkein tiiviimmässä siteessä äidin kanssa ja juuri silloin pitäisi olla kotona ja lapsen kanssa." (kenties rivivälitulkinta, en muista tarkalleen sanoja)
"Ööh, niin kai, totta, juu. Ehkä koitan aloittaa koulun vasta joulun jälkeen..." LYÖTY!

Ja minä luulin, että neuvola ja sen henkilökunta olisi se paikka, missä ei koskaan tuomita ratkaisuista vaan annetaan vanhemman valita ja esitetään vaan vaihtoehtoja. Rokotuksiin ei voida sanoa juuta eikä jaata, mutta sitten näin isoon asiaan puututaan ja aika todella voimakkaasti kantaa ottaen??! Kyllä minä tiedän, että alle vuoden ikäinen on tavattoman pieni, heiveröinen, oikea raukka vietäväksi päiväkotiin, mutta entä jos ihan oikeasti ei ole hirveästi vaihtoehtoja? En osaa valita kummasta ratkaisusta syytän itseäni myöhemmin enemmän, siitä että jään kotiin vai siitä että jätän Lukaksen hoitoon (puolipäiväiseksi luultavasti).

Näillä näkymin elämämme on usean vuoden ajan vielä muuttoa paikkakunnalta toiselle jopa alle vuoden sisään. Nyt jos pääsisin haluamaani kouluun, jonka opinnot kestävät siis viisi vuotta olisi ne ehkä syytä polkaista käyntiin, jotta joskus valmistun viettämättä pitkiä pätkiä yksinhuoltajan arkea toisella paikkakunnalla kuin mieheni. En näe itseäni edustusvaimona, joka käy silloin tällöin jossain vähän töissä tai on lasten kanssa vuosia kotona. Tarvitsen myös jotain omaa, että edes itse tiedän opiskelevani mieluista alaa ja siihen joskus valmistuvani.

Loppuun en voi muuta kuin siteerata poikamme runokirjan viimeistä säettä;

Mitä varten kuppi on?

Mitä varten on murheet?

Kuppi on kahvin juomista varten

ja murheet tehty huomista varten.

weheartit

Navy&Camel

2012-02-16T15:45:00.000+02:00

+ Pakkaushulabaloo. Sellaista tänne. Nyt alkaa taas muuttolaatikkohelvetti ja pakkausrumba. Nyssykkä- ja pussukka-aika. Kaaos ja sekasorto. Lohdullista kuitenkin on se, että meillä pitäisi olla täällä aika vähän ylimääräistä tavaraa, jota tarvitsisi karsia. Olemmehan viimeksi tehneet saman samban reilut puolivuotta sitten. Miksi musta kuitenkin tuntuu, että sitä kamaa olisi vaikka millä mitalla karsittavaksi asti!

Tuli tästä kuvasta mieleen, että tauluhyllyt kehyksineen voisi laittaa myös myyntiin. Tarjouksia? :D

Tänään maanantaista saakka meillä majaillut ystäväni sitten lähti. Voi miten ihanaa on kun oli aikaa olla vaan. Oli niin mukavaa ja virkistävää! Ennen junan lähtöä kävimme koko porukka kiinalaisessa syömässä. Lukas viihtyi juuri annoksen ajan vaunuissa pää korotettuna, roikkuvalla lelulla leikkien. Tosin, ruokahetki alkaa olla aika nopea toimitus, harjoittelu tekee mestarin.

Nyssykkänössykkä siellä vasemmalla havainnollistamassa alkavaa sekasortoa. Wish me luck ja Lukakselle pitkiä päiväunia!

Ystävien kesken

2012-02-14T16:55:00.001+02:00

Ystävät ovat elämän suola.

Tuki, ymmärrys, neuvot ja jaetut hetket.

Kullan arvoisia ja korvaamattomia, ne ystävät.

Te ystävät.

Yhden niistä olen saanut tänne vieraakseni. Tai pitäisikö sanoa hänen tulleen kaksin...

Ollaan syöty hyvin ja ostettu taivaallista patonkia risoton pariksi.

Herkuteltu piparkakkujäätelöllä, jollainen löytyi yllätykseksi melko lisäaineettomana marketin pakastealtaasta. Aika suolaiseen hintaan tietysti.

Keitetty kahvia pannuittain pitkin päivää. Niinkuin ystävät tekevät, ystävien kesken. Kahvia ja hyviä juttuja.

Sydämellistä ystävänpäivää kaikille ystäville ja blogiystäville!

Fest

2012-02-13T17:03:00.000+02:00

Juhlavalmistelut hoituivat tällä kertaa jo aika rutiinilla. Samantyyliset pyöreät synttärit kun pidimme jo muutama viikko sitten. Kuinka paljon onnistuneita juhlia voikaan varioida juhlittavan näköiseksi, varmaan loputtomasti!

Juhlalookit.

Alkumaljoiksi vahingossa shampanjaa. Äiti oli luullut kellarissa olevan edellisistä bileistä jääneitä kuohareita, jotka osoittautuivatkin lahjaksi saaduiksi shampanjoiksi... Oli ainakin muuten hyvää!

Ankanreittä pääruoaksi.

Kolmensuklaankakku. Ei varmaan voi olla huonoa?

Olikos teillä hyvä viikonloppu?

Rumaa ruokaa

2012-02-11T11:00:00.000+02:00

Rakastan blogeja, joissa on kauniita kuvia. Koitan tietenkin itsekin pitää kuvien kanssa jotain tasoa, mutta nyt kyllä tulee mahalasku. Mutta koska lukijoissa on varmasti paljon kiireisiä äitejä ja muita arjen painijoita tällainen nopea, maukas ja terveellinen resepti tulee varmasti tarpeeseen. Ohje löytyy täältä.
Kasvisfrittata, olkaaten hyvät!

Mun pitäis varmaan yrittää jotain yhteistyösopimusta pirkan kans niin usein tulee näitä niiden reseptejä teille esiteltyä ;)

Ihan vaan kaiken tämän ruman kunniaksi saatte loppuun kuvan meidän kauniista murusta!

Rattoisaa lauantaita huiput!

Äkkilähtö

2012-02-10T15:10:00.000+02:00

Meidän suunnitelmiin tuli Jarkon "työkuvioiden" takia muutos ja yhtäkkiä oltiin kyytiä vailla sunnuntain synttäreille. Lukaksen isomummo täyttää 70 ja olisi ikävä missata kemut, niin juhlaihmisiä ollaan. Joten muutaman puhelun jälkeen kamat kassiin ja kyyti kohti, no, toista kotia ilmeisesti, niin paljon ollaan siellä viime aikoina aikaa vietetty!

Matkaamme siis oikein hyvien ruokien ja seuran pariin.

Ja vinkkikuvaksi vielä Lukaksen lukuhetki mummin kanssa ;)

Kokeilin ajastaa postausta viikonlopulle sillä konetta en mukana jaksa kantaa. Mieletöntä juttua tulossa!!;D Katsotaan onnistuuko. Nähdään viikonlopun jälkeen. Ihanaa sellaista teille!

Pala

2012-02-10T11:41:00.001+02:00

Tässä voisi oikeastaan olla ensimmäinen virallinen ihoruokaresepti. Pientä kasvojen kohotusta olisi toiveissa, pääasiassa toteutettuna ruoalla ja hapella. Tuskin voiteista ja muista pakkeleistakaan haittaa on. Mutta pääsääntöisesti tämä tarkoittaa syödyn ruoan ravintoaineanalyysiä paljon, paljon tarkemmin. Olen ollut aina aika ruokatietoinen syöjä, mutta nyt imettäessä (kun tuntuu, että vaan kuihtuu ja kuihtuu) on maistunut jos jonkinmoiset pullat ja pelit kun ei ole tarvinnut yhtään miettiä mitä suuhunsa laittaa kilojen pelossa. Aiheesta lisää postauksessa Ihohuomio.

Mutta reseptin pariin. Olen aina rakastanut erilaisia marjapuuroja ja lapsuuden kodissani on tehty paljon puuroja puolukoista, viinimarjoista kuin myös mustikoista tai omenoista. Pakkasesta löytyessä liian vähän niin mustikkaa kuin puolukkaakin tuloksena on tietenkin näiden yhteiskeitos. Nam.

Mustikka-puolukkapuuro

8dl vettä

2dl mustikkamehutiivistettä 

2dl mannasuurimoita

6-8dl mustikoita & puolukoita 

1dl kauraleseitä

suolaa ja sokeria maun mukaan

Kiehauta vesi ja mehu kattilassa.

Vatkaa joukkoon mannasuurimot ja sokeri.

Anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen n. 10min.

Olen tietoinen, että nämä ovat kaurahiutaleita, kuvan oton jälkeen huomasin erheeni ja puuroon päätyivät sinne kuuluvat -leseet.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon mustikat ja puolukat.

Vatkaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella.

Sekoita joukkoon leseet ja suola.

Marjathan eivät silppuunnu vatkaamalla erityisen hyvin, joten vatkauksen päälle vielä vedin sähkösurvimella puuron tasaisemmaksi.

Kävi vaan mielessä, että tätä puuroa ei välttämättä tehdä Lukaksen ollessa sottaisimmassa ruokaiässä, piti nimittäin varoa syödessä omiakin vaatteita. Mustikasta on vähän huonoja kokemuksia...

Aamupalaksi. Välipalaksi. Iltapalaksi. Palaksi.

Kotitöitä

2012-02-09T14:31:00.001+02:00

Kuten edellisessä Vuoden mutsi-postauksessa kävi selväksi, kotityöt yksinollessa ovat täällä meidän kämppäkurimuksessa hankalat hoitaa. Varsinkin kun Lukas on nyt sisänukkumisjaksolla pakkasten takia. Unet ovat lyhyitä ja niiden aikana joutuu varomaan ääniä. Vähän. Ja pitäähän mun jossain välissä kirjoittaa blogia sekä keskustella facebookissa. Eli eikun harjoittelemaan!

Kovilla panoksilla liikkeelle; leikkimatto. "Olisi paljon mukavampaa jos joku kokoajan leikkisi tässä kanssani". Välillä käyn kutittelemassa Lukaksen antaessa roikkuville leluille kyytiä.

Leikkimattoviihtymistä kestää sen aikaa, että saan vihoviimeiset joulun muistutukset pois laatikoihinsa ja vähän siistittyä olohuonetta. Meidän olohuone menee hetkessä sotkuun, eikä Lukas edes vielä liiku! Jarkko...?

Sylipaussi. Samalla juodaan äitin aamukahvit. Tässä on aika hyvä kellotella ja röllötellä. Mamin sylissä, voi pojat!

Otetaan samalla kahvista kuva liikkumattomalla objektiivilla. Tämä on kameran taiteellista ilmaisua, tämä kuva.

Keksinpä juuri tänä päivänä, että kyllä nyt vaihdamme liinavaatteiden paikkaa. Todellisuudessa siis liinavaate-Elfa piti siirtää eteiseen, siellä kun ei ollut hyllyn romahtamisen seurauksena yhtään mitään säilytystilaa. Arvatkaas missä se Elfa nyt sijaitsee? En taatusti saanut kenkälaatikoita vielä kaapista tyhjennettyä, joten Elfahan on olohuoneen nurkassa.

Käsipyyhkeet vailla paikkaa. Kyllä me jotain keksitään vielä niillekin. Jos ei muuta niin suoraan muuttolaatikkoon. Sekin mukava nimittäin siintää jo muutaman viikon päässä. Miten aika on voinut mennä näin kamalan nopeasti?

Täällä makuuhuoneessa viihtyisin pitkän tovin. Sängynpettaukset, vaateviikkaukset ja äidin liinavaatepohdinnat sujuvat kuin tanssi mobilen tahtiin. Meillä tämä ei toimi rauhoittimena, enemmänkin viihdyttimenä. Tiskiallas makkariin vai pinnasänky keittiöön?

Miten ihmeessä te hoidatte kotityöt? Yhdellä kädellä? Repun kanssa?

Vuoden mutsi

2012-02-09T11:05:00.000+02:00

Vuoden mutsi award-tunnustus (vai oisko enemmänkin haaste,hah) rantautui Äitiyshousuihin, kiitos hb:n ja Sascian (heiltä löytyy myös haasteen alkutarina). Kiitos paljon! Homma alkaa tänä aamuna tunnustuksella, että meidän perheessä se pokaali pitäisi tänään jakaa vuoden faijalle. Heräsin juuri, Lukas kävi nukkumaan, söin valmiiksi tehdyn munakkaan ja juon parhaillaan aamukahvia auringon paistaessa ikkunasta. No, on ollut toisenlaisiakin aamuja, joten eikun kysymysten pariin.

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi... kun koti on puhdas ja siisti, leikin hymyileväisen lapsen kanssa, joka ottaa katsekontaktia ja jokeltelee saaden minut tuntemaan itseni maailman tärkeimmäksi henkilöksi. No, puhtaudesta viis, tuo leikkihetki, siinä on sitä jotain. Ja onnellisena nukkuva lapsi.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... lähteminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi ja aina jotain jää vaikka tavaraa on mukana jäätävät määrät. Haastavinta kuitenkin ainakin meidän taloudessa on kotitöiden teko lapsen ollessa hereillä.

3.Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... jokellellen kertoo suurista tapahtumista joita on päivän aikana kokenut sekä väläyttelee hymyjä. Se oli myös liikuttava hetki kun ensimmäistä kertaa oltiin pois omasta kotoa ja saatavilla oli muitakin aikuisia kun minä ja Jarkko. Lukakselle tuli hätä, eikä sitä itkua kelvannut laannuttamaan mikään muu kuin äidin syli. Kierosti se oli ihanaa!

4. Kello 12 yöllä olen yleensä... keveässä unessa. Riippuu paljon illasta miten Lukas käy nukkumaan. 21.30-24. Yhä useammin ennen kahtatoista ja silloin ollaan koko perhe jo nukkumassa. Joinain iltoina(öinä) läpikäyn tulevaisuutta, etsien itselleni suuntaa.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä... juuri nousemassa uuteen päivään raskain raajoin. Ei auta pyytää torkkua kun pinniksestä kuuluu vaativa just nyt heti ylös-käsky.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... olet mahtava isä ja hieno ihminen meidän, minun ja Lukaksen elämässä. Olet korvaamaton ja avulias. En olisi puoliakaan niin hyvä vanhempi jos et olisi rinnallani epäilen jopa etten pärjäisi ilman sinua, joten kiitos!

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... Anteeksi kun kielloistasi huolimatta haluan luokanopettajaksi. Ja että olet ollut tavattoman hyvä äiti ja jatkanut samaa rataa mummouteen.

8. Viimeksi kiroilin, kun... paikallinen lätkäjoukkue otti viimeisellä minuutilla turpaan ja meillä meni sen johdosta seuraavan viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Vieläkin kiroiluttaa.

9. En ole koskaan osannut... hyväksyä osaamattomuuttani. Lopetin niiden lajien harrastamisen mitä en osannut tehdä heti edes joten kuten. En tykännyt koulussa niistä aineista, joissa en ollut hyvä. En myöskään ole tähän saakka uskaltanut tosissani hakea opintoihin, joihin on pääsykoekirja, etten pety (tämä on tosi iso myönnytys itselleni).

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on...hyvä ruoka, lasilli(sia)nen punkkua ja jälkiruoaksi creme brulea.

Tunnustusta jaan eteenpäin seuraaville arjensankareille;

Hali

Kurkistuksia

Heiniboo

Ja nyt olemaan hyvä äiti juuri heränneelle pienelle pojallemme!

Arkiruokaa

2012-02-08T11:43:00.000+02:00

Mä en ole suuri lihapullien ystävä eikä meillä niitä juuri koskaan tehdä saatika osteta kaupasta. Eilen ruokainspiraatiota etsiessä löysin pirkka.fi-sivustolta Nonna Giovannan lihapullaohjeen. Perusjauhelihapullataikinaa oli jalostettu italialaisvivahtein ja ohje kuulosti maukkaalta. Reseptiä vielä hieman jalostettiin meidän makujen mukaiseksi ja lopputulos oli hyvä. Maistuvaa kotiruokaa ja aika nopeasti!

ITALIALAISSÄVÄRI LIHAPULLAT

400g jauhelihaa

1dl maitoa

1/2dl korppujauhoja

1 kananmuna

1dl parmesaania raastettuna

1dl rucolaa hienonnettuna

1/2dl pinjansiemeniä paahdettuna

1tl raastettua sitruunankuorta

1tl suolaa

1/2tl pippuria

1tl muskottipähkinää

Sekoita maito ja korppujauhot kulhossa. Anna korppujauhojen turvota välillä sekoittaen.

Sekoita jauheliha, muna, parmesaani, rucola, pinjansiemenet, sitruunankuori ja mausteet korppujauhojen joukkoon. Sekoita ainekset juuri ja juuri sekaisin.

Muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä (n. 32 kpl) vedellä kostutetuin käsin leivinpaperin päälle pellille. Paista 225 asteessa 10 - 15 minuuttia.

Ja eikun hyvää ruokahalua!

Jälkkäriksi jaksettiin vielä tehdä kauraomenapaistosta. Ei ole kovin montaa parempaa jälkiruokaa kun tämä paistos vaniljajäätelön kera!

Muitakin arkisia juttuja täällä meillä kun ruokaa. Kamalasti järjestelemistä matkan päätteeksi, miten se voikaan olla aina näin? Tuntuu, että koko koti on kaaos. Lähtiessä meidän eteisen kaapista tippui se ainokainen siellä ollut hylly. Olen alkanut tehdä jo erinäisiä järjestelyjä, jotta saadaan meidän liinavaate-Elfa sinne eteisen kamat säilyttämään. Eteisen kaappi on täynnä kenkälaatikkoja, joista en yhtäkään ole tänä talvena avannut. Ajattelin nyt kun keväinen muutto taas häämöttää koittaa saada sitä kirppisblogia tehdyksi, kiinnostavatko kengät (tosi hyvä kuntoiset sellaiset), vaatteet ja kotijutut (mun siis) Lukaksen kamojen lisäksi?

Päivän breikin asu

2012-02-07T15:09:00.000+02:00

On tämä kyllä oikeastaan tällaista oman ajan ottamista, tämä hammaslääkärissä yhtenään juoksu. Tuleepa poistuttua kotoa Lukaksen luota, säännöllisesti, viikottain. Siitä en niin tiedä onko tämä oma-aika niin kovin miellyttävää, mutta hirveän arvostettua ja suositeltavaahan sellainen on. Sitä paitsi tapasin sellaisen elämäntapavalittajan hammaslääkärin aulassa, että aion repiä tästäkin ne positiiviset puolet ja olla kiitollinen.

Kiitollinen vaikka siitä, etten ole pahemmin sairas, hammaskipuahan tämä vain on. Ja kiitollinen kampaajastani, joka taisi ratkaista säryn lähteeni. Kiitollinen hampaan pienestä hionnasta ja laskun länttäisystä kouraan. Kiitos!

Lettijuttuja

2012-02-07T11:01:00.000+02:00

Sunnuntai-iltana kyllästyin totaalisesti poninhäntään ja Jarkon vanhempien luokse lähdin lettiteemalla.
Lettiä hiuksissa ja villatakissa.

Ihan vähän ehkä harmittaa, ettei huonon hiuspäivänletti enää polkkaan punoudu.

Mutta toisaalta, ehkä huonot hiuspäivät olivat osaltani tässä!

Tämän postauksen kuvien värit ovat kyllä ne mitkä ovat tainneet tulla kaappiini jäädäkseen. Kameli/beige sekä valkea ja tummansininen ovat aina hyviä. Tummansinisen pariksi olen erityisen viehättynyt yhdistämään oranssin-viininpunaista.

Mommylook or Mummylook...

Tänään taas iltäpäivällä suuntaan hammaslääkäriin. Piti käydä kampaajalla kuulemassa, että kyseinen kipu voisi johtua yöllisestä hampaiden vastakkainpuremisesta. Nyt on jo helpottanut kun on mahdollisuus, että kivun syy löytyi! Voi minun (ja Lukaksen, en edes halua ajatella!) suolistoparkaa, mitä on mahtanut 3g panadolia päivässä tehdäkään...

Tiistaihin kivoja juttuja!

cut,cut,cut

2012-02-06T13:17:00.001+02:00

Mulla tämä elämänmuutoshiusmalli tulee vähän viivellä. Tähän on selitys. Ajattelin, että kyllä kiinniyltävä tukka on kätevin lapsen kanssa ja kotonahan sitä pääasiassa ollaan. No, totta sekin, mutta mulle tuli ihan hirveä tarve eilen illalla asiaa punnittuani päästä pätkäisemään ponnari. Onneksi kampaajani oli valmis tulemaan tänä aamuna töihin normaalia aiemmin ja sain uuden mallin ja värin. Kuin kotiin tulisi, kyllä polkka on niin minua. Eikä varmaan yhtään niin epäkätevä kuin etukäteen ajattelin.

Hiusmalleja selaillessani huomasin, että vuoden 2012 polkka voi olla oikeastaan millainen tahansa. Niskasta lyhyempi tai "tasapaksu". Pidemmän mallinen, lähes olkapäille yltävä tai lyhyt leukamitta. Monella oli parina paksu tai keveä otsatukka. Eli ihan mitä vaan! Otsatukka poltteli kovasti, mutta siinä meni käytännöllisyys raja. Tuttua ja turvallista leukamittaa siis. Naisellista.

Hyvää alkavaa viikkoa teille! Me lähdetään kohta ajelemaan kotia kohti, toivottavasti ei ole luvassa samanlainen matka kuin tänne tullessa...

Paras Runebergintortturesepti

2012-02-05T15:21:00.004+02:00

Hei ja hyvää Runebergin päivää! Mikä parasta, tänään saa hyvällä omallatunnolla ja syyllä tehdä ja syödä yhtiä lempileivonnaisistani; Runebergintorttuja. Kaupasta ostettavat tortut eivät ole mistään kotoisin, kuivia ja karvasmanteliöljyttömiä. Kokeilkaapas tätä;

RUNEBERGINTORTUT

200g voita

2dl sokeria

2 munaa

1/2dl mantelirouhetta

1dl piparkakkumurua

2dl korppujauhoja

2dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tippaa karvasmanteliöljyä

Sekoita ensin huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat ja karvasmanteliöljy. Sekoita joukkoon aiemmin yhteen sekoitetut kuivatarpeet. Paista 175 asteessa 50min (meillä olivat valmiita n.30 min kohdalla silikonivuoassa!!).

Tämä ohje vanha, mutta aivan ihana. Piparkakkurouhe ei kuulu alkuperäiseen reseptiin vaan lisäsin sen osan mantelirouheen tilalle. Sopi oikein kivasti ja pääsee samalla eroon joululta jääneistä pipareista. Minun makuun myös karvasmantelia saa olla enemmän kuin suositeltu kaksi tippaa. Tämä on kuitenkin makuasia, josta ei voi kiistellä, monihan ei kyseisestä öljystä perusta lainkaan.

Mitä muutakaan tällaisilla pakkasilla voi tehdä kun kahvitella torttujen kera? Kertokaapa se...

Meidän äänestykset meni aivan puihin kun en muistanut käydä äänestämässä ennakkoon - ja ollaan siis nyt vieraspaikkakunnalla. Tai muistin kun olin äänestyspaikan vastapäätä odottamassa bussia, joka tuli aivan pian, pakkasta oli -25 astetta ja Lukas nukkui viimeisiä vetojaan. En tosiaan lähtenyt äänestämään vaan bussilla kotiin. Toivottavasti muut ovat olleet aktiivisempia ja antaneet äänensä.

Näkyvyyttä pienille

2012-02-04T16:19:00.000+02:00

Onnen omenia-blogista nappasin idean, alunperin haasteen, esitellä viisi "pientä" blogia (alle 200 lukijaa). Pieniä nämä ovat ehkä blogimaailmassa, mutta kirjoittajalleen blogi voi olla iso ja mieleisä asia vaikka kyseessä onkin vaan blogi. Äitiyshousuilla on suhteessa vähän listautuneita lukijoita, mutta minun mittapuullani täällä on paljon lukijoita ja seuraajia kun viikottainen kävijämäärä ylittää kymmenentuhatta. Hihkun innosta kun huomaan uuden remmiin liittyjän. Tätä intoa haluan välittää muillekin, jos vaan mahdollista ja se, että jollekin samassa kategoriassa painivalle blogille tulee lisää lukijoita ei kyllä ole minulta (tai keneltäkään muulta) pois. Kyllä blogeja internetiin mahtuu.

Blogit, jotka saavat minut koukkuun ovat hyvin erilaisia ja liittyvät paljon siihen mitä kulloinkin käyn omassa elämässäni läpi. Aiemmin tykkäsin kovasti muoti- ja sisustusblogeista, edelleenkin sopivassa määrin, mutta myös lapsiblogit ovat alkaneet kiinnostaa ja eniten tykkään näiden kaikkien yhdistelmästä. Tykkään kovasti raikkaista ulkoasuista ja isoista kuvista. Hienoista kuvista. Toivottavasti nämä ovat enemmän ja vähemmän myös niitä juttuja miksi te palaatte Äitiyshousujen pariin kerta kerran jälkeen.

Ajattelin esitellä teille tällä erää lapsiperhe-vauva-aiheisia blogeja, tällaisten pariin olen viimeaikoina tieni löytänyt. Osa on minullekin uusia tuttavuuksia, joihin olen ihan vasta löytänyt ja alkanut lueskella. Harmi kun aikaa blogien lukemiseen on niin vähän. Olen ollut aika tarkka siitä, etten tuijota läppärin ruutua Lukaksen ollessa hereillä, joten se aika mitä jää omien kirjoitteluiden jälkeen jäljelle, on aika lyhyt. Siksi aikaa uusien blogien kaiveluun ja etsintään netin syövereistä on vähän. Toivoisinkin, että kertoisitte omasta blogistanne kommenttiboksiin, jos sellaista pidätte ja kenties sitäkin kautta uudet lukijat löytävät luoksenne - sehän tässä koko hommassa on se suola.

Mutta asiaan, käykääpä kurkkaamassa;

Kuka kehtoa keinuttaa

Mami Go Go

Piiri pieni pyörii

Helmiä & Liljoja

Nyt kun olet siinä

Ottakaa ihmeessä haaste vastaan ja piristäkää blogistien päivää!

Kun on hyytävän kylmää

2012-02-04T11:43:00.000+02:00

Täällä pidellään pakkasta, kuten varmaan monessa muussakin hushållissa juuri tänä viikonloppuna. Kovin vähän mitään tekemistä, pitää vaan olla ja koittaa saada aika kulumaan sisällä. Onneksi ollaan täällä mummolassa, ihmisten keskellä. Kotona hyppisin varmaan seinille. Ja mikä parasta, Jarkkokin tulee tänään illalla Kuopioon. Kyllä ollaan jo odotettukin, hirmuinen ikävä!

Onneksi, onneksi ollaan tosiaan täällä. Kotona sisäpäikät eivät tulisi pieneen mieleenkään. Mutta täällä hän on nukkua porskuttanut useita tunteja putkeen sisällä.

Nautitaan leivinuunin lämmöstä ja rapinasta.

Arvatkaas mitä täällä kohta leivotaan? Leipominen on loistavaa talvipäiväpuuhaa kun muuta ei oikein voi tehdä. Toivottavasti teillä on kaikki aineet kaapissa, hrr....

Ihastellaan ikkunoiden läpi kauniita pakkasen kuuraamia puita.

Villasukat ja lämpövaatteet ovat täällä erittäin ahkerassa käytössä. Ihanaa kun saa kietoutua lämpimään shaaliin hämärän tullen kynttilöiden valossa.

Putouksen parissa menee varmasti tämä ilta. Pitkästä aikaa suomalaista live-läppää minkä seurassa viihtyy eikä tule myötähäpeä olo. Hirrrrveen nätti ohjelma!

Ja toinen, perjantaisin tuleva The voice of Finland. Ihanaa kun siitä idols-lyttäyksestä on päästy ja kaikista esiintyjistä osataan sanoa jotain hyvää. Siinä ohjelmassa on niin hyvät vibat ja Elastisen positiivisuus on kyllä oikein tavoiteltavan mahtavaa. Ei voi muuta kun ihailla suomalaista miestä, jonka mielestä jokaisen esityksen jälkeen oli taas hyvä meininki!

Hiusmuotia

2012-02-03T10:01:00.000+02:00

Polkka Permanentti Lisäkkeet Latvaulos Letti Pitkät Lyhyet Siili Kalju Otsatukka Kihara Hamppu Silkkinen Latvasisään Pulisongit Suora Keskimitta Kananpyrstö Altatumma Raidat Pälvikalju Blondi Ponnari Palkkiraita Edestäpidempi Brunette Takaapidempi Pyörtävämalli Tyvikohotus

Takatukka it is!

Ihohuomio

2012-02-02T11:53:00.001+02:00

Lokakuun 21. päivä alkaen on mielessä ollut aika monta muutakin asiaa kuin peilikuva. Normaaliin tapaan olen vaan pessyt ja puhdistanut ihoa, välillä erityispäivinä meikannutkin. Näillä pakkasilla itseasiassa joka päivä kun ulkoillaan, meikkivoidetta ihon suojaksi kylmää vastaan.

Bongasin kasvoni peilistä uudelleen. Kasvot, jotka tuntuvat vanhenneen monta vuotta muutamassa kuukaudessa. Kasvot, joiden iho on väsynyt ja veltostunut, jopa elottoman näköinen. Pakkasilla tämä iho on tavattoman kuiva. Nenänvarsi ja poskipäät oikein hilseilevät.

Meikitön, rupsahtaneen eloton nassu.

Pakkasiholle en mitään mahda, lähes kaikkea olen kokeillut. Kylmä saa ihoni kuivumaan ja kestettävä on. Ainoa mitä en ole kokeillut ovat ihoöljyt, sellainen voisikin olla seuraava kasvohankinta.
Mutta entäs tämä kaikki muu, mikä ei johdu vuodenaikojen muutoksesta? Valvominen on tehnyt tehtävänsä ja ainakin tummia silmänalusia on osaksi siitä syyttäminen, mutta luulen, että olen itsekin tehnyt iholleni suurta hallaa. Ja siihen on tultava muutos.

Lukaksen alettua nukkua päiväunia parvekkeella, on meillä päiviä, jolloin ei poistuta kotoa ollenkaan. Jos ei ole mitään varsinaista menoa tai tarvetta pysytään visusti kämpillä. Iho kaipaa happea ja raitista ulkoilmaa. Punaa elottomille kasvoille saisi kirpsakasta pakkassäästä ja tehokkaasta kävelylenkistä.
Terve iho tarvitsee hehkuakseen välillä puhdistavaa hikiliikuntaa. Sitä olen iholtani kyllä pihistänyt. Lupaan käydä useammin hikoilemassa, lupaan.

Minulla on vähän huono tapa provosoida ihon epäpuhtauksia. Löydän aina itseni näpräämästä mitä pienimpienkin epäpuhtauksien pintaa tehden niistä suuria ja näkyviä. Raskaushormoneista on jäänyt myös vähän koteloituneita epäpuhtauksia, jotka eivät pääse puhdistautumaan ihon pinnan ollessa niin kireä ja kuiva.

Mutta suurin näistä kaikista on se, mitä suuhuni olen laittanut ja jättänyt laittamatta. Olen aina ajatellut ihmisen olevan sitä mitä hän syö. Nyt kotona ollessa olen ollut kokoajan enenevissä määrin leivonnainen, keksi tai makeinen. Olen ollut pasta-annos. Varsinkin kun paino on palautunut ennalleen raskauden jäljiltä eikä painonhallintaan ole syytä kiinnittää huomiota olen vaan hyvällä omalla tunnolla pistellyt menemään yhtä jos toista kurkusta alas. Ja eniten syytä on ehkä kiinnittää huomiota tosiaan siihen mitä en sinne sullo. Olen huomannut, että aamupalani on kuihtunut puuroon ja kahvikupposeen. Missä kaikki kasvikset ja hedelmät? Entäs salaatti lounaslautaselta?

Kahvia kuluu päivässä kohtuuttomat määrät. Koitan supistaa annokset aamukahviin ja päiväkahviin (oikeasti kirjoitin pelkän aamukahvin, rehellisyyden nimissä oli pakko lisätä myös päiväkahvit). Loppupäivän juon vihreää teetä tai roibosta. Kahvinjuonnissa huonoa on myös tapani napata aina jotain pientä. Tästä tavasta en ehkä osaisikaan luopua, joten sitä täytyy jalostaa. Tästä eteenpäin mantelit tai pähkinät saavat olla kahvitauon herkku, joskus tumma-, oikea tummasuklaapala. Se kitkerä, mitä pitää opetella syömään.

Pehmeät rasvat, proteiinit, vitamiinit ja täysjyvät ovat tästä eteenpäin ruokalistani. Erityisesti vitamiinit ja pehmeät rasvat. Jee, mullakin on vihdoin joku kuuri, kuinka mediaseksikästä! ;) Ihoremonttiin mukaan lähtijöitä? Olen tosissani asian kanssa, tulossa reseptejä, vinkkejä ja ruokalistoja! (Kunnes täältä äidin ruoista kotiudumme, maanantaina kun on niin hyvä aloittaa!)

Nauttikaa mahtavasta aurinkosäästä!

Satumaista fiilistä

2012-02-01T17:50:00.002+02:00

Käytiin ystäväni luona kylässä moikkaamassa heidän pienokaistaan, joka sai viime viikonloppuna nimen, kaunis nimi olikin :) Heillä on upeat maisemat järvelle, luonto on nyt kovin kauniina. Kaupunkikin käyttää upealta, betoni katoaa jonnekin valkoiseen huurteeseen ja kuurapuut ottavat roolia. Koitan imeä kaiken upeuden ja valon itseeni niitä synkkiä hetkiä varten. Harmittaa, ettei sitä kauneutta saa tallennettua kameraan. Ainakaan ikkunan läpi ;)

Meidän pieni mies kasvaa ja kehittää huimaa vauhtia. Nyt jo olen saanut pakata pienimmät vaatteet pois lipastonlaatikoista. Kävi vaan mielessä kiinnostaisiko teitä Lukaksen kirppis? Ja ihan vähän ehkä mammankin kirppis... Teissä lukijoissa nimittäin ainakin imetyspaita-arvontakommenttien mukaan on aika paljon raskaanaolevia. Kertokaas!

Salaatilla?

2012-01-31T19:01:00.000+02:00

En ole koskaan ymmärtänyt kaupassa myytäviä salaatteja, joiden pääraaka-aineet ovat majoneesi ja pasta. Rasvaa 29%. Vähän nimellä linssiin viilaamista. Voisiko tällaisessa tuotteessa salaatti enemmän kuvata yleisesti mixiä, sekoitusta? Tällaista sekoitusta tänään lounaaksi;

Sitruunapesto-broileripasta

300g kuviopastaa

1dl sitruunapestoa (löytyy Pirkalta)

1 pieni purjo

1 paprika

1rs kirsikkatomaatteja

450g maustamattomia broilerin filesuikaleita

2rkl öljyä

1tl suolaa

1/2tl mustapippuria

Paista broilerit ja mausta ne suolalla sekä pippurilla.

Kuullota purjo ja paprika rasvassa. Lisää pannulle tomaatit ja paistetut broilerit.

Mausta valutettu pasta pestolla.

Sekoita.

Tarjoa lisäksi parmesania.

Söimme tämän kylmänä, se teki tästä sekoituksen pastan sijaan.

Tänään päällä kyynärpääpaikkainen villatakki ja korkeavyötäröiset nappifarkut. Että tiedätte!

Ihanaa iltaa huiput lukijat!

Mli - Kpo

2012-01-30T16:52:00.001+02:00

Eilen ennen lähtöä valvotimme Lukasta parhaamme mukaan, jotta hän sitten nukkuisi matkan Mikkelistä Kuopioon. Tanssittiin ja laulettiin. Leikittiin, luettiin ja jumpattiin. Syötettiin masu täyteen. Vaihdettiin kuiviin. Puettiin sisävaatteiden päälle ainoastaan villapuku, päähän kypärämyssy ja päälle peitto, ettei tule liian kuuma. Eikö nyt olisikin hyvä käydä istuimeen unille?

Allt okej alkumatkasta. Pientä jokeltelua kuului takapenkiltä aina välillä. Juttuja kantokahvan ampiaiselle, oletan. Radiosta kuului Lukaksen lempihittibiisi Someone like you. Toiveet heräsivät siitä, että kohta siellä nukutaan.

Lähtömme oli suunniteltu ja ajoitettu täydellisesti. En usko omaan tuuriini matkustaa kokonaista kahta tuntia ilman huutoa tällä kokemuksella minkä olemme matkustamisesta saaneet. Siskoni ja äitini tulivat bussilla Helsingistä ja me ajoimme bussin kanssa aivan perätysten Mikkelistä Juvan abclle, jossa siskoni hyppäsi meidän auton takapenkille viihdytysvastaavaksi jos se uni ei kaikesta toiveesta ja valmisteluista huolimatta tulekaan. Ja eihän se tullut. Tuli jäätävä huuto. Riipivä, raastava, repivä.

mäkö muka?

Kun tienviitassa lukee, että määränpäähän on 135 kilometriä ja vauvasi huutaa takapenkillä kuin syötävä tekisi mieli kääntyä takaisin. Onneksi tiesin, ettei hän karju kaukalossaan kurkkuaan kipeäksi yksin vaan siskoni on siellä, no, jos ei apuna niin tukena. Pienen hetken siskon laulama Abba rauhoitti. Helistinkin oli hyvä. Pienen hetken.

Voisin tietysti pysähtyä jokaiselle vastaantulevalle huoltoasemalle, mutta kun ei siitä ole mitään hyötyä. Sama huutoruljanssi jatkuu taas kun matka jatkuu. Syy ei nimittäin ollut nälkä, syy ei ollut märkä vaippa. Syy ei ollut yksinolo. Piti vaan huutaa huutamisen takia. Ai mistä tiedän? Kokemuksesta. Ja siitä, että esivalmisteluihin oli todella panostettu!

Pian piti ottaa hanskat veke, jos ne omat ihanat limaisen maukkaat kädet helpottaisivat. Hetken niitä oli antoisaa imeskellä, kunnes hän taas muisti, että nyt ollaan autossa, tässä peevelin istuimessa eikä muuten nappaa! Huutaessa tulee kuuma. Seuraavaksi pois villasukat, ettei se kuumuus taas vaan lisää huonoa fiilistä. "No, avaa vähän sitä villahaalaria." Jos se sitten auttaisi. Taas vähän Abbaa. Enää ei vaikutusta.
Korvatulehduksen vaara mielessäni pyysin siskoani ottamaan pois vielä kypärämyssyn, pienen niska kun kuulema on läpimärkä. "18 kilsaa Leppävirralle, koittakaa kestää molemmat, sinne ajetaan ja pysähdytään siinä jos ei mikään nyt auta".

Mikään ei auttanut. Kurvasimme pimeän Nesteen pihaan corollan viereen, jonka konepellillä lepikköläiset amikset vetelivät sauhujaan. Pienelle daisa suuhun. Ei kiinnosta, tekis mieli jutella ja katsella auton merkkivaloja. Muutama imu ja minulta selitys kuin isommallekin lapselle, että nyt pitäis vielä hetki (53km tarkalleen) jaksaa matkustaa ja sitten ollaankin jo mummilla ja papalla! Ei jälleennäkemisen odotusriemua kun laitoin miehen takaisin istuimeen.

Loppumatka olikin yhtä itkuhuutoa, epätoivoa ja hampaiden kiristystä. Yksi puhelukin puhuttiin rakkaan mieheni kanssa. Tai monologi siitä tuli "hirvee huuto, motarilla ajetaan sataakahtakymppiä, heippa!". On sitä mahtanut jännittää.

Perillä takapenkiltä sisään kuitenkin nostettiin jutuillaan ihastuttava mies aurinkoinen. Jos en tietäisi niin eri lapseksi luulisin. Kuinka meidän pienestä sulokkaasta lapsestamme kuoriutuu tuollainen huutoriiviö aina autossa, eikö autossa pitäisi nukuttaa? Paluumatkaa odotellessa.

PS. Meikäläisen eilen niin kovin tarkasti kaavailema asuratkaisu (mitkä käy untuvatakkiin) meni vähän puihin kun untuvatakki jäi kotiin. Pienelle miehelle tuli kuitenkin kaikki mukaan!
Onneksi hätä ei ole tämän näköinen vaan Jarkko ystävällisesti vie takkini matkahuollon kuljetettavaksi tänne. Sanoinhan karsivani omat kamat minimiin!

Arvonta suoritettu

2012-01-30T10:23:00.000+02:00

Arvontakone on mamamia.fi:n sponsoroiman Sobean imetyspaidan voittajan valinnut ja onni suosi tällä kertaa hb:tä!

Ou my ihana arvonta, taas!
Kadehdin sun energiaa lapsen ja kodinhoidon ohella tehdä tämmöisiä kivoja juttuja :)

Itsellänihän ei ole edes imetysliivejä käytössä vaikka tota kasikuista imetänkin.
Joten sekä rintsikoista että paidoista on tullut sellaisia kivoja lerpattavia rättejä kun niitä venyttää ihmeasentoihin jotta tissin saa esille.
Yksi asiaankuuluva paita olisi siis ihan jees.
Ja koska tämä perhe EI enää minun kauttani ainakaan (lisätään nyt se pakollinen: todennäköisesti) lisäänny, ajattelin imettää Neitiä mahdollisimman pitkään.
Eli tarvekin olisi vielä toviksi.
Lukijana of course, kuinkas muutenkaan ;)

Laittaisitko hb sähköpostilla osoitetietosi sekä toiveen paidan väristä ja koosta (mulla koko S).

Teitä keitä arpaonni ei suosinut suosittelen kääntymään mamamia.fi-verkkosivujen puoleen. Kuten aiemmin kerroin, en ollut ennen tätä lahjoitusta ollut käyttänyt lainkaan imetysvaatteita vaan yrittänyt selviytyä vanhan vaatekaapin sisällöllä taitellen suojaksi villatakkeja ja huiveja, venytellen toppien kaula-aukkoja. Mekkopäivänä hyödynsin niin kätevää inva-wc:tä.. Nyt paidan saatuani olen käyttänyt sitä päivittäin. Materiaali on ihanan pehmeää kotonaoleiluun, mutta myös ryhdikäs muuallekin kuin kotioloihin. Ja ennen kaikkea tämä on niin kätevä. Sanalla sanoen loistava!

Moni kavahtaa yleisestikin raskaus- ja imetysvaatteiden hintoja, jotka - myönnetään - ovat perusketjuliikkeiden vaatteiden hintoja kovempia. Itse kuitenkin arvostan niin paljon mukavuutta, että raskausaikanakin sijoitin asianmukaisiin vaatteisiin, enkä koittanut ahtautua epämukaviin vain säästääkseni. Ja vinkkinä, näiden vaatteiden jälleenmyyntiarvohan on myös aika hyvä niiden ollessa uutena niin arvokkaita. Ja oman käyttökokemukseni perusteella voin vielä sanoa, että usein nämä eritoten raskaus- ja imetysajalle suunnitellut vaatteet ovat niin laadukkaista materiaaleista tehtyjä, etteivät löpristy ja kestävät monen ihmisen käytössä hyvännäköisinä.

Omasta ja mamamia.fi:n puolesta kiitämme kaikkia arvontaan osallistuneita, arpalipukkeita kerättiin yhteensä 116 kappaletta!

Jos Sobean yoga-asu kolahti (ainakin maailman mukavimmat housut!) niin kevään aikana nettikaupan valikoimiin on tulossa settiä myös turkoosina sekä sinisenä.

Sobean ja Cecilija S:n vaatteita pääsee myös ostamaan ja livenä ihastelemaan Lapsimessuilla huhtikuun lopussa MamaMian pisteestä.

Muistutusta arvonnasta!

2012-01-29T13:56:00.003+02:00

Täällä on vaihteeksi aikamoinen pakkaushulabaloo. Ollaan taas lähdössä Lukaksen kanssa mummolaan viikkoa viettämään. J:llä on paljon pitkiä pelireissuja ja siellä on kivempi viettää aikaa kun täällä kaksin koittaa saada päivät kulumaan - ja nähdään rakkaita tuttuja. Sitä paitsi Luksu ei ole nähnyt isovanhempiaan moneen viikkoon.

Viikoksi näillä pakkasilla tarvitsee kahdelle hengelle ihan älyttömästi tavaraa! Varsinkin kun toinen on kolmekuinen vauva. Olen koittanut olla järjestelmällinen ja tehdä listoja mitä kaikkea tarvitaan mukaan, mutta tuntuu, että silti pakkausstressi saa aina yliotteen.

Anteeksi maailman kuivimmasta blogikuvasta. Täällä vaan näyttää just tältä!

Koitan karsia omat kamat aina mahdollisimman pieneen ja miettiä vaateteemaa viikoksi. Esimerkiksi tämän viikon teema on housut. En pakkaa mekkoja mukaan, sillä untuvatakin kanssa ne eivät käy. Housut ja muutamat paidat ja neuleet. Niillä mennään. Myös ulkovaatetukseen on syytä satsata, tulemme varmaan vaunuilemaan paljon. Ja taidan koittaa hyväksi käyttää vauvanhoitoavun ja otan salikamppeetkin matkaan, ihan siltä varalta jos innostun ;-)

Pesukone on pyörinyt koko aamun, jotta saadaan koko bodyarsenaali ja kaikki harsoliinat mukaan.

Sellaista rattoisaa sunnuntaita tänne. Mitäs teille?

Ja otsikkoon; Sobean raskaus/imetyspaita-arvonta tänään käynnissä viimeistä päivää!

Käykäähän osallistumassa (klikkaa allaolevaa logoa!).

Pakkaslauantain asua

2012-01-28T13:25:00.002+02:00

Hrr.. Jäätävän kylmää! Päälle jotain lämmintä mikä sopii untuvan ja Uggien pariksi!
Lapsen myötä pukeutuminen saa uusia - tylsiä - ulottuvuuksia. Ainakin imetysvaiheessa sitä miettii vaan käytännöllisyyttä ja miten on mahdollisimman vähän kerroksia välissä, jotta imetys onnistuu suhteellisen vaivatta. Mekot esimerkiksi ovat hyvin hankalia julkisilla paikoilla...
Ja korujen käyttö on ihan minimissään. Vakioasustekelloakaan ei ole tullut käytettyä pitkään aikaan. Kannellessa kun helposti raapii pientä. Eikä tästä varmasti korujen käyttö ole ainakaan lisääntymään päin kun pinsettiotteen oppii...

Me lähdetään Lukaksen kans kahvittelemaan keskustaan. Sitä ei ole kyllä liiaksi tullut täällä harrastettua! Perheen ulkopuolinen seura on muutenkin harvinaista herkkua, nyt nautimme siitä.

Oikein ihanaa lauantaita teille!

Cameleon

2012-01-28T10:55:00.002+02:00

Eilen ne saapuivat, vaihtopäälliset ja voi miten minä niistä pidänkään! Luonnollisestikin antavat uutta ilmettä. Ehostavat koko vaunua, näyttävät niin hienoilta. Onneksi päädyin juuri näihin tummansinisiin. Meidän näköiset ovat. Siistit mutta sporttiset.

Postipaketin hakureissulta vaunuiltiin kotiin ja puuvillahanskat olivat näille pakkasille aivan liian vähän. Hanskanostoreissusta tulikin vähän kalliimpi tikki, Sokoksella kun oli -60% paljon kivoja juttuja ja kuukausi ostopaastoa oli takana. Ja itseasiassa en ostanut kuin yhden todellisen löydön. Ja päätin ostaa edullisemmat hanskat. Jostain siis tingin.

Yritin soittaa Jarkolta apua päätökselleni, ottaa vai jättää. Hän ei kuitenkaan vastannut treeneistä - tietenkään. Laittoi pian viestin, että onko hätä. Vastasin siihen jo kaupasta poistuneena koittaneeni soittaa hyvästä alesta. "Peakin untuvaliivi 260e-60% tein jo päätöksen. Ostin halvat hanskat."
Ja tuosta ei muka saanut selville, että olin kiikuttamassa sitä liiviä jo kotiin?! ;-)

Hänenkin mielestään löytö oli oikea löytö ja viimeistään laskiaispullat sulattivat epäilykset ja päänpyörittelyt.

Ihana lukijajoukko siellä ruutujen toisella puolen, Äitiyshousut meni facebookiin. Käykäähän tykkäämässä! Sieltä kautta pitäisi olla helppo seurata niiden, joilla ei tunnuksia ole bloggeriin, blogilistalle tai bloglovin'iin. Olen vähän peukalo keskellä kämmentä näissä tietoteknisissä jutuissa, mutta luultavasti sivuille pitäisi automaattisesti päivittyä uusimmat postaukset. Alla olevasta linkistä pääset tykkäilemään. Sivupalkista löytyvät linkit blogilistalle ja bloglovin'iin. Liittykäähän ihmeessä!

facebook

Edit: Fail.En osannutkaan laittaa syötettä sivulle... Apua otetaan vastaan jos joku on nohevampi näissä jutuissa!:)

Niin ja tokavikaa päivää viedään Sobean raskaus/imetyspaita-arvonnassa, muistakaahan osallistua!

Sairaan ihana

2012-01-27T11:33:00.002+02:00

Meillä on ollut aiemmista poikkeava viikko.

On ollut ilmassa kipeäksi tuloa ja kipeänä oloa.

Kaikki lähti rokotuksista, jotka poika sai maanantaina.

Nousi kuume ja kivisti ja sattui.

Nukutti huonosti.

Koko viikon nukutti huonosti.

Sekä päivin että öin.

Huonot unet ja itkuisuus ovat itselleni ne pahimmat.

Rankimmat ja raastavimmalta tuntuvat.

Kun ei oikein tiedä mihin toista koskee.

Hän haroo edelleen paljon korvaansa.

Ehkä hellittämään päin.

Hammaskin voisi olla tulossa.

Paljon erittyy sylkeä.

Oksentelua ja puklailua on ollut paljon tällä viikolla.

Torstaina ei mikään pysynyt sisällä.

Senkin kanssa vähän vaikuttaisi helpottaneen.

Viime yönä muuten nukuttiin normaaliin malliin.

Ihana ja levännyt olo.

Päivällä taitaa olla kuitenkin sama tarina;

Netin lämpömittari kertoi pakkasta olevan -25 astetta.

Me imuroitiin päiväuniaikaan sängyn alta kun Lukas oli vauva.

Mitä on tapahtunut kolmessa kuukaudessa kun nyt pitää hiipiä villasukilla vaunujen ohi?

Meillä on kokonaisuudessaan ollut yksi rankimmista viikoista tähän mennessä, omasta näkökulmastani. Siltikin tuntuu, että aika menee ihan liian nopeasti. Viikot vierähtävät ja lapsi kasvaa ja kehittyy. Eilen hän oppi muuten pyörähtämään selältä masulle! Voi sitä iloa pienen kasvoilla kun tajusi itsekin miten hienon asian tekniikan keksi!

Mihinkään en näitä rankkiksiakaan haluaisi vaihtaa ja kauhulla odotan sitä päivää kun äitiysloma loppuu...

Ihanaa viikonloppua! Nautitaan näistä pikkuisistamme!

psst, osallistukaahan Sobean imetyspaita-arvontaan jos ette siihen ole vielä osaa ottaneet!

Naama näkkärillä

2012-01-26T19:33:00.001+02:00

Ruoka on jännä juttu. Jokaisella on siihen jonkinlainen suhde. Pakko olla, sehän on elämän edellytys, se ruoka, syöminen. Se on ainoa asia, jota ilman ei ihan oikeasti voi elää, oli suhde siihen miten kieroutunut - tavalla tai toisella - hyvänsä.

Ruokafilosofioita on jokaiselle mistä valita. Yhdellä eettiset syyt määräävät mitä hän haluaa suuhunsa laittaa, toinen ruokkii temppeliään raaka-ainetietouden pohjalta. Tänä päivänä on mistä valita, mutta silti moni on valinnut hälläväliä-filosofian. On helppoa heittää lekkeriksi - ja sitten taas maanantaina palata ruotuun.

Joskus aiemminkin on ollut juttua lakoista. Karkkilakoista ja sokerilakoista, mitä näitä nyt on. Tunnustaudun lakkovastaiseksi ihmiseksi ja aika paljon siksi, että rakastan herkkuja, mutta vielä enemmän siksi, että se heittäisi varmaan yli.

Kun nyt en lakkoile niin heitetään yli sitten vastakkaisella saralla. Himo. Minulla on aina jonkin ruoka-aineen himo. Usein se on jotain enemmän tai vähemmän terveellistä, mutta himoa. Ajatuksiin tullessaan tämä ruoka-aine saa kierroksille ja sitä on pakko saada heti. Omituisin ruokahimotukseni koskaan on ollut raaka peruna ja se on päällä nyt. Ystäväni kertoi, ettei raakaa perunaa saa syöttää koirille, mitenhän on imettävien äitien laita?

Toinen ruokahimotus tällä hetkellä on näkkäri. Sport+ nimenomaan. Voisin syödä juustopäällysteisiä näkkiksiä niin paljon kun vaan! Meillä on pakko olla tätä rouskuvaa herkkua kaapissa kokoajan ja tuoreleipää ei tule juuri lainkaan enää syötyä.

Onko teillä jotain älyttömiä ruokavillityksiä ja -himoja?

ps. Useat kilot joulusuklaita todistettiin juuri kaikki syödyiksi. Alkaiskohan syy hammasongelmaan selvitä? Vai pitäiskö ihan oikeasti harkita sitä lakkoa?

Postin tuomaa

2012-01-26T10:53:00.001+02:00

Meidän pieni Lou-poika sai ensimmäisen postipakettinsa alkuviikosta. Sieltä paljastui mummin neuloma ihana tonttupuku. Mustienpullien mummolalle tyypillisesti joulun jälkeen. Ja huppu eri langalla tehtynä koska alkuperäinen oli ostettu Virosta ja loppunut kesken. Rakastan meidän kommelluksien perhettä. Tietenkin tämä on sitäkin persoonallisempi ja rakkaampi kun tietää taustoja...

Lukas on varsinainen kuumakalle, mutta lyhythihaisen bodyn ja sukkien kanssa tämä taitaa olla oikein miellyttävä. Lankakin - se virolainen osa - on villastamatonta. Onko villastamaton (eli villastaa verbi) teidän sanavarastossanne? Meidän koko perhe tietää tasan tarkkaan mitä on villastus, mutta joskus sen tultua puheeksi ei joku tuttavistamme ollut koskaan kuullutkaan tai tiennyt miltä se tuntuu.

Toisekseen munkin puku (no eikö näytä pieneltä munkkipojalta!)on tänään ihan omiaan kun pakkaset huitelevat suurissa luvuissa ja pitää yrittää nukuttaa sisällä. Muistuttaa sopivasti haalaria ja antaa ulkofiilistä tuolla eteisessä vaunuissa.

Täällä pidellään varmaan päivä pakkasta sisällä. Ollaan oltu viime aikoina kovin paljon kotosalla nyt kun Lukas nukkuu niin hyvin partsilla. Kun hän sieltä herää, tehdään asioita tässä kotona eikä lähdetä vaunuilemaan tms jolloin hän taas nukahtaisi. Aika simppeliä elämää elellään - rentoa. Ihana elämänvaihe. Mulla ois illalla zumba-mahdollisuus, mutta auto ei kyllä taida kestää tuntia siellä parkissa ilman lämmitystä... ;-)

25/1/12

2012-01-25T16:53:00.002+02:00

Tänään päällä tavalliset arki-plus-vaatteet. Ihan tavallisimmat arkivaatteet ovat tietenkin täällä kotona ollessa niitä joista ei paljon päivän asu-kuvia tee mieli ottaa. UutuusSobeat positiivisena piristeenä muiden lökäreiden rinnalla.
Olen ihastunut huivin sinisävyyn, keväisempi ja keveämpi pukeutuminen taitaa jo mielen sopukoilla poltella. Silti kevätkuvastot nököttävät lehtikeräyksessä, shoppailuhimot ovat syystä tai toisesta taintuneet. Varmaan hetkellistä.

Kauluspaitamekko muuntuu neuleen alla hienosti vähän pidemmäksi kauluspaidaksi ja pääsee käyttöön viileämmälläkin kelillä. Uggit nyt vaan on paras valinta kipakkaan pakkassäähän.

Meillä on jatkettu rokotusoireilua tai sitten on tulossa hampaita. Kiukuttaa, väsyttää ja on vetelä olo. No mullakin kyllä joo, mutta varsinkin pikku potilaalla. Yökin meni edellisen kaltaisesti. Johdu pliis rokotuksista kiukku ja huono olo.
Munkin olot johtuu paljon omasta hampaasta, josta kukaan ei löydä mitään vikaa, mutta panadolitonta päivää en ole nähnyt puoleentoista kuukauteen. Viisi hammaslääkärikäyntiä, kaksi juurihoitoa ja yhden antibioottikuurin verran kokeneempi olen. Totesivat vaan purukalun menevän seuraavaksi poistoon. Ihan vähän kiinnostaisi tietää mitä mieltä olisi yksityinen h-lääkäri...

Menopelipäivitys

2012-01-25T11:17:00.002+02:00

Klikkaahan oikeasta yläkulmasta itsesi Sobean imetyspaita-arvontapostaukseen jos et ole vielä osallistunut!

Meidän bugikset tarvitsivat ehdottomasti uuden värityksen. Johan tässä on sandeja lykittykin kolme kuukautta..
Ei vaan, vetskari välillä krakaa ja nyt kun vielä vaunukoppaa käytämme niin suurimman hyödynhän uusista päällisistä saa tilaamalla ne nyt, ettei jää mikään osa käyttökelvottomaksi ;-)

Tämänkin takia pidän siitä, että meillä on käytettynä ostetut vaunut. Voin hyvällä omalla tunnolla ostella niihin ihania värejä, muutoin meillä on jo isot kasat mukana tulleita lisäreitä mukitelineistä makuupusseihin. Suosittelen muuten ainakin katsastamaan läpi käytettyjen vaunujen valikoiman. Me löydettiin puolella hintaa tosi priimat. Renkaat lähes kulumattomat ja runko syksyltä 2010. Vaunut ovat olleet yhdellä lapsella. Saadaan vähän anteeksi kertakäyttövaippojen käyttöä.

No mutta, arvatkaas minkä värisillä menokärreillä Lukas tästä eteenpäin matkustaa?!

Punnitut vaihtoehdot ovat tässä.

Siinäpä pähkinä purtavaksi.

(kuvat googlesta)

Meillä ois muuten ylimääräiset pinkit päälliset jos lukijoissa on niistä kiinnostuneita. Ovat käytetyt ja maksavat tietenkin sen mukaan... Ei näkyviä virheitä, repeämä kääntyvän istuimen alla.

Yhden yön juttu

2012-01-24T14:54:00.000+02:00

Sellaiseksi taitaa nyt jäädä meidän kolmen kimppa. Perhepeti nimittäin.

Ajattelin hemmotella pientä rokotuksista kuumeutunutta lastamme ottamalla hänet viereen nukkumaan. Tämä ei paljoa normaalista iltayöstä poikkea, sillä nukutamme Lukaksen nykyisin meidän sänkyyn hänen syödessään. Siitä sitten (kun itsekin herään ja havahdun) nostan hänet omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Mutta poikkesi kuitenkin.

Koko yön tietenkin väistelin ja varoin silmäteräämme saamatta itse kunnolla nukutuksi.

Koitin vetää peittoa, tyynyä tai milloin mitäkin käteen osuvaa maitolähteen ja lapsen väliin, sillä aina hänen haistaessaan ruoan olevan lähettyvillä hän havahtui unestaan ja alkoi repiä vaativasti paitaa päältäni samalla omaa alahuultaan imien. Taisteluhaluttomuudessani ja toiveessani, että mieheni saa nukkua annoin periksi monta monituista kertaa.

Lukas herää syömään öisin 0-2 kertaa. Luultavasti tiheän imunkauden ollessa taas menossa on luku ollut muutamana yönä 2. Normaalisti kertojen määrä on näiden kolmen kuukauden aikana ollut yksi. Viime yönä kyseinen luku oli vähintään viisi. Menin laskuissa sekaisin. Edes vastasyntyneenä Lukas ei ole herännyt syömään noin montaa kertaa yössä. Olkoonkin, ettei minun tarvinnut nousta sängystä mihinkään, laittaa vaan daisa suuhun sitä vaativalle, niin koko tämä yhtälö sai aamulla tuntemaan itseni raadoksi.

siis yöaikaan...

Hatunnosto teille arvon kollegat, jotka heräätte tunnin, parin välein syöttämään pienokaisianne.

Hip hei, eilen muuten paukahti Äippäpöksyjen lukijoita päivässä-enari rikki kun 1600 katselua ylittyi.
Kiitos ja kiva kun olette mukana!
Ilman blogia Mikkeli ehkä saisi minusta niskaotteen...

Mitä mulle kuuluu?

2012-01-24T10:49:00.000+02:00

Kolme kuukautta ihanaa eloa tuli täyteen perjantaina.

Minne menet aika?

Paljon olen kasvanut.

Eilen neuvolassa painoin 6470g.

Pituutta muka vaan 59,2cm. Äiti syyttää mittaa.

Jokeltelen ja nauran.

Hirmuisen paljon kumpaakin.

Uusimpana taitona imen alahuulta haaveillen tissistä tai heitellen lentosuukkoja.

Jos joku matkii minua tehden samoin niin siitäkös riemu repeää.

Neuvolassa täti yritti saada seuraamaan lelua katseella.

En mä niin leluista perusta.

Mutta kun kasvot tulivat näköpiiriin niin jopa kääntyi 180.

Kääntyminen selältä masulle on päivien päässä. Ainakin yli-innokkaiden vanhempieni mielestä.

Jaksan mielettömän hienosti keskittyä lukemaan lorukirjaa.

Kuuntelen lorut, katselen kuvat.

Kerron lopuksi mitä kuvissa tapahtuu.

Äiti ja isi jännittivät neuvolaa hirveesti.

Rokotusohjelma alkoi eilen.

Kamalasti itketti.

Sen jälkeen vetäisin maratonunet.

Iltapäivällä nosti kuumeen ja kyllä olin kipuinen.

Itkin ja huusin ja joka paikkaa särki.

Parka.

Suppo tekee ihmeitä ja sain nukuttua.

Äiti ei niin saanut (siitä pian lisää).

Mulla taitaa olla lievä korvatulehdus.

Hapuilen kokoajan samaa korvaa.

Ei se muuten ole häirinnyt.

Mutta ei silti kiva.

Hyvin menee, mutta silloin antaa mennä! Viis korvatulehduksista tai muista hidasteista. Täältä tullaan!

Sobean imetyspaita-arvonta!

2012-01-23T09:45:00.000+02:00

Sain kotimaiselta mamamia.fi äitiysvaatekaupalta testiin uutuusmerkki Sobean imetyspaidan ja joogahousut(postaus). Nyt minulla on ilo pyöräyttää käyntiin tämän loistavan imetys-raskauspaidan arvonta! Osallistu ihmeessä vaikket imettäviin tai raskaanaoleviin lukeutuisikaan, sillä tämä istuu hienosti vatsattakin!

Osallistumaan pääset kertomalla allaolevaan kommenttiboksiin mikä ja miksi mamamia.fin tuotteista olisi eniten sinua? Esimerkiksi imetätkö, oletko raskaana, tutustutko vasta äitiysvaatteiden ihmeelliseen maailmaan? Oletko perinteikkään Boobin ystävä vai vetoavatko markkinoiden uutuudet kuten Sobea?

Voittaja saa valita paidan värin ja koon, näitä pääset tarkastelemaan nettikaupansivuilta.

Anonyymit osallistujat keksiköön itselleen nasevan nimimerkin arvontaa varten.

Hellitäänkö listautuneita lukijoita?

No hellitään vaan! Kaksi arpaa lukijaksi liittyneille. Muistahan kertoa sellainen olevasi :-)

Arvonta on käynnissä sunnuntaihin 29.1. klo 24.

Onnea!

Mennään naimisiin?

2012-01-22T12:06:00.004+02:00

Vai haluaisko joku muu mennä?

Häitä olisi jokatapauksessa ihana päästä viettämään.

Niissä on sitä jotain.

Tunnelmaa.

Rakkautta ilmassa.

Iloa.

Häitä kiitos!

(kuvat weheartit)

Sobea - So me!

2012-01-21T15:20:00.000+02:00

Painin alkuun imetyspaitaongelman kanssa. Millainen ja mistä? Vaihtoehdot olivat vähäisiä ja päädyin lopulta siihen, että käytän vanhoja paitoja, nostellen helmaa ja venyttäen kaula-aukkoa. Tapa on toiminut jokseenkin hyvin, mutta nyt muutaman päivän ehtaa imetyspaitaa testanneena olen hurahtanut tähän täysin!

Sain blogin kautta mamamia.fistä kokeiluun Sobean raskaus- ja imetysvaatteita. Sobea on ruotsalaismerkki, joka on vasta rantautunut Suomeen. Sobean taustalla on ajatus vaatteista, joita voi käyttää nainen kuin nainen; olematta raskaana, ollessa raskaana tai imettäessään. Hurmaava ajatus ja itseasiassa käytännössäkin toimiva.

Paita on ensimmäinen vastaantulleista imetyspaidoista, jonka etumus ei ole tylsä kietaisumallinen. Patentoitu neppariratkaisu on toimiva sekä yksityisyyttä antava. Alla, rintojen päällä kulkee kangaskaistale jota nostamalla tai laskemalla imetys onnistuu suojaisasti. Paita istuu mainiosti varmasti rintavammillekin naisille.

Paketin saapuessa ensivaikutelma tuotteista oli laadukas. Paidan trikoo ja housujen velour tuntuvat ihanilta, niin pehmeiltä ja kestäviltä! Joogahousut, jotka siis sopivat oivasti raskaanaolevillekin joustavan vyötärökaistaleensa vuoksi istuvat päälle myös masuttomalle. Kertaheitolla lemppari olohousuiksi! Talvitakkieni kanssa eivät tosin oikein istuneet, joten odotan innolla kevättä kun housut pääsevät muuhunkin kuin koti- ja jumppakäyttöön.

Kiva tehdä yhteistyötä mukavien tahojen, fiksujen ajatusten ja laadukkaiden tuotteiden kanssa! Ennen kaikkea kun tekin voitte niistä hyötyä ;) Onko Sobea teille merkkinä ennestään tuttu vai saitteko ensi tatsia vasta nyt, kuten minäkin?

Aikas ihana foccaccia

2012-01-21T11:25:00.001+02:00

Tein eilen iltapalaksi perusfoccacciaohjetta (tätä) soveltaen saksanpähkinäleipää. Yleensähän pinnalle laitetaan oliiveja tai minitomaatteja, mutta niiden puuttuessa toimivat myös pähkinät oikein hyvin.
Rakastan foccaccioissa päällä tuoretta rosmariinia ja suuria suolakiteitä. Ne tekeävät jokaisesta suupalasta haukkaisun arvoisen.

Rosmariinista

saksanpähkinöistä

sormisuolasta

ja oliiviöljystä

Niistä on tämä foccaccia tehty.

Aivan ihanaa iltapalaa!

Löytyykö muita leipähulluja vai karppaatteko te ? ;)

Talvihiusten pelastus

2012-01-20T15:59:00.001+02:00

Ei vaihdu talven tullen turkki ei, joten sopeutua täytyy. Niin hiustenkin.. Sähkö-hamppuongelmahiuksiini kokeilin ensimmäistä kertaa ehtaa öljyä kaiken maailman sähköisyyssuihkeiden sijaan ja täytyy todeta muutaman kerran käytettyäni sen olevan oikein oivallista!
Eri merkeiltä löytyy varmasti erilaisia vaihtoehtoja, Schwartzkopfilla oli kahta eri volyymistä öljyä ja minulle suositeltiin tätä paksumpaa. Hiukseni ovat melko paksut, imettäessä vähän ohentuneet, mutta kestävät öljyisyyden hyvin eivätkä näytä rasvoittuneilta.

Tökötti on niin tehokasta, että koittaessani ottaa pesun ja föönin jälkeen kuvaa hapsoittavista latvoista ja sähköisestä hiuksen pinnasta, en oikein onnistunut. Aine vaikuttaa ja ravitsee siis pitkäaikaisesti eikä ainoastaan jokaisen käyttökerran jälkeen.

Tykkään siitä, että hiukset näyttävät kiinnikin ravituilta ja eloisilta eikä hapsuiselta hevosen hännältä. Ja pää kallellaan erimittaisilta.

Ihania asioita perjantai-iltaan!

Suloisin päivän asu ikinä

2012-01-19T20:43:00.000+02:00

Aina yhtä mukava tulla sotkuiseen kotiin

2012-01-19T15:27:00.004+02:00

Edelliseen postaukseen sain onnitteluja hyvästä miehestä. Ihana mies on kyllä, mutta siltikin iso painoarvo m-alkuisella sanalla. Reissusta tultuamme Lukaksen kanssa saimme saapua kiire lähtö-kaaokseemme. Vaikka miten toinenkin on tullut myöhään pelireissusta niin itselleni se olisi ehkä sitten joku oletus, että tavaroita vähän laittelisi paikoilleen. Hänen oletuksensa on ehkä täällä meillä aina vallitseva minikaaos, jota itse koitan parhaani mukaan yksikätisenä ratkoa. Pientä creditiä kuitenkin tiskaamisesta ja roskapussin viennistä. Vai löytyyköhän kohta parvekkeelta kun haen Lukaksen unilta..

Meillä oli kertakaikkisen ihana yöreissu. On aina yhtä mukavaa nähdä hyviä ystäviä ja käydä heidän kauniissa kodeissaan. Käytiin koettelemassa ostolakkoa kaupungilla ja syötiin hyvin. Vuoden ensimmäiset laskiaispullatkin söimme. Eivät jääneet ensimmäisiksi ja ainoiksi.

Kiitos vieraanvaraisuudesta ihana ystävä!

Kiitos kun olet

2012-01-18T08:48:00.000+02:00

Kehittelin eilen vaunulenkillä pientä ylläriä meidän isille. Hän kun on niin tavattoman hieno isä.

Ylläriä oikein lahjan kera.

Yksikätisen kattaus.

Appelsiini-suklaa cupcakeja.

Piti tehdä kattaukselta tilaa, sillä meidän isi osoitti taas olevansa aika hyvä jätkä ja toi mukanaan kiinalaista.

Harvinaista se. Näissä pahvikupeissa on jotain lumoavaa.. Johtuuko satcista vai muista leffoista, että tuntuvat niin hienoilta? No, livenä toimi paljon paremmin lautanen ja haarukka sekä veitsi.

Päästiinhän sitä muffarin kimppuun!

Ja lahjan kimppuun. Olin tästä niin innoissani, lähdin hakemaan juuri kyseistä liinaa ja pipoa ja Hilfin aw-tuotteet olivat kuin olivatkin -50% siitäkös riemu repesi!

Siksi vaan kun olet niin hyvä tyyppi, kiitos!

Me pakataan nyt meidän aamuhämärässä kimpsut ja kampsut ja lähdetään Lukaksen kans yökylään Jyväskylään rakkaan Noora-kummin luo, tsau!

Valaistus kuntoon!

2012-01-17T14:18:00.000+02:00

Kotimme (kämppämme) valaistusta pohdin viime syksyn pimeimpänä hetkenä. Täällä sähkötyöt ovat aivan käsittämättömän surkeasti tehdyt ja ilman sähkömiestä ei uskallettu alkaa lamppuja virittelemään, joten meidän olohuone-keittiökompleksia ovat valoittaneet keittiön puolella vain lyhyt kaapinalusputkivalaisin sekä samea liesituulettimen valo. Olohuoneessa ollaan menty Pentikin pallovalaisimella ja kynttilöillä. Kuulostaa kyllä vielä surkeammalta mitä tämä on ollut, mutta pahimmista pimeyksistäkin selvittiin.

Ihastuttiin syksyllä Boknäsin tripodiin (postausta tästä: Valaistusongelma), mutta sen hankkiminen jäi siihen ettei osattu päättää väriä. Olen erittäin metalliuskollinen siinä mielessä, ettei jo olemassa olevaa hopeaa (eli siis terästä) voi yhdistää kupariin, jota puunvärisen tripodin jalkaosissa oli ja Jarkko taas ei lämmennyt valkealle rungolle. Hän ei yleensä sen suuremmin osallistu jonkun tavaran värin pohdintaan, tämä nyt vaan jostain syystä nousi kynnyskysymykseksi.

Rivièra Maisonin nettikauppaa selaillessa löytyi kuitenkin ratkaisu meidän kaikkiin pulmiimme. Tai oikeastaan kaksikin; ja siitä vasta ongelma syntyikin. Kumpi kampi? Tripod-mainen lapunjalka, puinen hopeilla yksityiskohdilla ja vielä sirompi kuin Boknäsin vai moderni metallinen jalka? Molemmat toimisivat meidän olemassa olevien huonekalujen kanssa ja pari kuukautta ennen muuttoa tässä asunnossa. Mutta mikä parasta, myös varmasti uudessa... Mitä mieltä?!

Vierekkäin tykkään jopa enemmän tästä mustasta hevosesta, metallisesta. hmm...

Voittaja on...

2012-01-17T11:55:00.000+02:00

Sain itse päättää millä perusteella Lumoava-arvonnan voittaja valitaan. Jätin takaportin auki ylivoimaisen hyvälle kommentille ja perustelulle, mutta niin monen sellaisia ollessa päädyin arpomaan voittajan netin arvontakoneella. Ja voittajaksi kruunaantui kahdella arvalla osaa kisaan ottanut Anni!

Laitatko sähköpostiini tietosi, jotta voimme toimittaa palkintosi perille :-)

Kotiravintolassa lounaalla

2012-01-16T13:33:00.003+02:00

Tehtiin tänään lounaaksi (ennen mun hammaslääkäriä, kyllä. Taas. Ei löydy mitään, nyt sain antibiootit) ihan mielettömän hyvää ruokaa;

pesto-vuohenjuusto-kananyyttejä

risottoa

ihan hukean hyvää!

Resepti on Apukokin keittokirjasta - siis lasten keittokirjasta - jonka ostin Lukasta ajatellen. En tiedä johtuuko meidän makunystyröiden kehittymättömyydestä, mutta ihan tavattoman hyvää oli tämä ruoka eikä yhtään laimeaa tai maustamatonta.

Pestokana;

pestoa

vuohenjuustoa

ohuita broilerfileitä

coctailtikkuja

kanafilen sisään pestoa ja vuohenjuustosiivu. Tee coctailtikkua apunakäyttäen lihasta nyytti ja päälle voit myös laittaa halutessasi pestoa. Paista uunivuoassa 200 asteisessa uunissa 30 minuutin ajan.

Risotto valmistuu tällävälin;

4dl risottoriisiä

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

3rkl oliiviöljyä

6dl kanalientä (me käytettiin kasvis-)

1dl valkoviiniä (ei ollut kaapissa, joten 7dl lientä)

1dl raastettua parmesaania

reilu nokare voita

mustapippuria

Kuullota pilkottuja sipuleita paksupohjaisessa kattilassa hetki. Lisää riisi. Kaada sekaan viini. Tämän jälkeen lisää nestettä noin desi kerrallaan niin, että edellinen satsi on imeytynyt riisiin.

Kun risotto on kypsää(riisinjyvät vielä hieman napsahtavat purtaessa)ota kattila liedeltä. Lisää parmesanraaste, voi sekä pippuri.

Valmistui noin puolessa tunnissa.

Nauti!

psst! Osallistu arvontaan, viimeistä päivää viedään!

Tuuhea tukka ja uutta ideaa tortilloille

2012-01-15T16:31:00.001+02:00

psst! vielä edelleen hopeakoruarvonta käynnissä, tästä sinne!

Muutamat hiustuotteet olivat pakolliset ostot tälle kuulle - ostolakosta huolimatta. Mukaan lähti öljyn ja shampoon lisäksi muutama tarjoustuote, joita olen nyt testaillut tässä odottamatta niiltä oikeastaan mitään. 4R:n tyvisuihkeet sekä kuiville että pyyhekuiville hiuksille. Ja mitä tänään peilistä näinkään. Laittamatta kuohkean tyven! Se on sitä jotain mitä sieltä peilistä saisi näkyäkin tällaiselle varattu kätiselle (lapsi sylissä) minimiehosteiselle naiselle.

Tänään oli sitten J:n toiveruokapäivä ja tehtiin tortilloja. Itse en ole suuri fani ja olen jo vähän kyllästynyt kyseiseen ruokaan. Tänään siis hieman jotain uutta variaatiota letun sisään;

valkosipulia, fetaa, parmesaania.

Miten te syötte tortillanne?

Sunnuntaisin

2012-01-15T11:45:00.002+02:00

Sunnuntait on siitä ihania, että meidän isillä on aamusta asti aikaa leikkiä ja olla, jutella ja höpötellä.

Kahvinkeittimen päälle napsaisu kuuluu aamun ensitoimiin.

Ja sunnuntaiaamuisin ei kuppimitoissa säästellä!

Eilisten vieraiden leipomotuliaisia on onneksi vielä jäljellä.

Kyllä tammikuussa jo kuuluu korkata runebergit.

Sunnuntaisin jaksaa kuoria hedelmiä sen sijaan, että vähän huuhtaisisi...

Jaksaa valmistella ehkä aamiaista paremmin, mutta kyllä sunnuntaiaamuisin kattaus on yliarvostettua!

Sunnuntaisin saattaa joutua raottamaan joululta jääneitä konvehtirasioita...

ihan vaan kahvin kaveriksi!

Sunnuntaisin voi hengailla yöhousuissa niin pitkään kuin tahtoo tuntematta huonoa omaa tuntoa laiskuudesta.

Aika kiva päivä tää sunnuntai!

Ihanaa sitä teille!

psst! Ei tarvitse olla lukija osallistuakseen Lumoavan Bella-hopeakorvakorujen arvontaan, osallistuthan tästä!

Päiväunet ovat vauvoja varten!

2012-01-14T10:12:00.000+02:00

Blogiarvonta edelleenkin käynnissä! Arvotaan Lumoavan kanssa yhteistyössä heidän Bella-mallistonsa nappikorvakorut, osallistumaan pääset tästä linkistä.

Ja asiaan, Meidän pieni poika, tarkalleen ottaen 12 viikkoinen on hienosti löytänyt yöt. Ainoa ikävä asia on se, että hän on löytänyt yörytminsä niin hienosti, että on jämähtänyt täysin kiinni siihen kuvioon, että pää painuu tyynyyn vasta klo 24. Kotona päivät viettävänä äitinä tämä on näin päin paljon mieluisampaa kuin sammahtaminen seitsemältä ja ylös viideltä. Mutta...

Pieniä ruokailunukahduksia ja siitä sänkyyn kantoyrityksiä lukuunottamatta Lukas valvoi eilen 10 tuntia putkeen. Tätä edelsi 1,5h päiväunet. Ja kyllä muutenkin sekin kannatti käyttää blogin kirjoittamiseen ja vessan katosta lattiaan pesuun, jäi hyvin energyä hyssyttelyyn, hah! Väsymyksen merkkejä hän antoi taas kun olisi ollut toisten päiväunien aika - silloin joskus kun hän kunnolliset kahdet päikkärit on vetäissyt, vaihtelevalla menestyksellä nimittäin. Auta armias kun koitat nukuttaa häntä (ja meidän lapsi ei todellakaan ole jäänyt ikinä koskaan pinnasänkyyn vain odottamaan unen tuloa, kiitos kuitenkin neuvolalle ohjeesta). Aivan kuin hänelle tehtäisiin väkivaltaa kun koitan kävellä ja pitää tuttia suussa.

Tsau! Käydäänkö unille?!

Ja me ei kumpikaan hevillä ilmeisesti luovuteta, meidän poika. Eilen sitten satunnaisia olohuonekäymisiä lukuunottamatta nukutin Lukasta yli viisi tuntia. Nukkuu vieläkin... Uskon siihen, että pieni lapsi muistaa win-tilanteet ja seuraavalla kerralla on vielä vaikeampaa kun tietää, että jossain kohtaa se äidin selkäranka napsahtaa ja periksihän se antaa. Toisaalta, kirkassilmäisen silkohapsen nukutusyritykset nyt ovat aivan turhia. Päätä siinä sitten kummalle linjalle lähdet. Taisi tulla jo selväksi, että mä lähdin tolle taistelulinjalle..

Kun oikein väsyttää nukun vaikka näin, mutta anna olla jos laitat sänkyyn!

Ongelmahan on se, että lapsi on oikeasti väsynyt. Sairaan väsynyt. Oikein yliväsynyt. Ei jaksa leikkiä tai hassutella. Ei tyydy mihinkään. Hetkeksi tyytyy olemaan ilman vaippaa hoitopöydällä, mutta sehän nyt onkin maailman paras asia! Kun pääsisi pään sisälle.

Tervetuloa, Raisa Cacciatore!

Vaatekaapin päivitystä ja blogiarvontaa

2012-01-13T14:12:00.002+02:00

Hei te,

alla olevassa postauksessa olisi aika huikea blogiarvonta meneillään, suomalaista designia nimittäin. Kokeile ihmeessä onneasi! ;)

Keskustelin eilen kaverini kanssa hänen vaateongelmastaan, niitä on liikaa ja vaatehuone on vaatteiden sekamelska. Keksin muutavan nasevan what to do-ratkaisun hänen ongelmaansa.
Mä olen tehokas vaatteiden hävittäjä, niistä eroonpääsijä. Tai silloin olin kun todella niitä riepuja on paljon ollut ja iso osa vailla käyttöä. Vahingoista viisastuneena ostan vähemmän ja mieleisempiä. Ei huteja - vai voiko niiltä koskaan täysin välttyä? ja enemmän tai vähemmän harkittuja tarpeita. Aiemmin saatoin roudata kirppikselle isoja säkkejä vaatteita monta kertaa vuodessa. Älytöntä.

Erityisen heikko olin talviasusteisiin. No, on niitä edelleenkin niin paljon, ettei kaikille käyttöä löydy. Pieniä piristyksiä asuihin, ajattelin. Niitäkään kun ei niin hirveän montaa tarvitse. Nyt olen satsannut kunnolliseen villahuiviin ja pidän sitä lähes tulkoon kokoajan muiden jääden käyttämättömiksi. Parhaillaan onkin käynnissä operaatio eroon turhuuksista. Ne, jotka pääsevät tänä talvena käyttöön (tähän mennessä on ehtinyt jo tehdä hyvää analyysiä) kerran todennäköisesti jäävät yhtä vähälle käytölle myös ensi talvena. Eli kadotuksen kitaan ne.

Sama toimii hyvin vaatekaapille/-huoneelle.
Jos oikein perusteellisesti haluat tehdä tässä tulee se sotkuinen vaihe. Putsaa kaappi kaikesta siellä olevasta kasoihin. Sitä mukaa kun kaipaat jotain vaatetta kasan uumenista pese se käytön jälkeen takaisin kaappiin. Muutamassa kuukaudessa huomaat mitä vaatteita todella käytät ja kaipaat. Usean olemassaoloa et edes muista. Vaikka mulla on tällä hetkellä minimiin karsittu kaappi on siellä silti näitä "löytöjä", joita en edes muistanut. Enkä kyllä muistamisenkaan jälkeen päälle pukenut. Goodbye!

Kyytiä saavat myös kaikki joissa on jotain vikaa. Yleensä ne ovat liian pienet tai suuret. Väri tai malli jota vierastat. Ei ihan täydellisesti istuva. Ei ihan täydellisen tuntuinen tai yksinkertaisesti pukisit mieluumin jotain muuta päällesi.
Tämä on muuten erinomaisen hyvä ajatus sovituskopissa. Jättäisitkö mieluumin nykyiset vaatteesi päällesi kuin sen mitä parhaillaan sovitat? Nii-in, arvaa valitsetko sitä kaapistakaan aamulla?

Tehokkaita kaapinkarsintahetkiä teille!

Sadantonnin blogiarvonta

2012-01-13T11:09:00.000+02:00

Sadantuhannen klickin kunniaksi arvomme jälleen suomalaista designia
Lumoavan kanssa.

Arvonnan kohteena ovat Bella-sarjan tappikorvakorut, kauniit ja klassisen
naiselliset kuin mitkä!

Arvontaan pääset osallistumaan kertomalla tämän postauksen
kommenttiboksiin miksi juuri sinun tulisi saada itsellesi nämä sulokkaat?

Aiempaan tapaan lukijaksi liittyneet saavat itselleen kaksi arpalipuketta
(muista mainita olevasi lukija!), mutta osallistua onnistuu myös anonyyminä, keksi tällöin itsellesi nimimerkki.

Arvonta on voimassa maamantaihin 16.1.12 klo 24.

Lycka till,

Sukellus meidän arkeen

2012-01-12T13:08:00.000+02:00

Postausehdotusesta innostuneena laitettiin eilinen tuikitavallinen keskiviikkomme kuviin.

Eilisestä tulikin ei niin tavallinen keskiviikko!

Nähtiin ennen kuulumattomia niskap-suorituksia.

Aamulla varasin hammasl-päivystysajan (tosin tästä on kyllä tullut ennemmin sääntö kuin poikkeus).

Lukaksen rytmit olivat ihan käänteiset ja tavoistaan poiketen nukahti vielä aamulla syötyään.

Syötiin jotain mitä ei koskaan...

Sellaisia arjen pieniä suuria mullistuksia ;)

Lukaksen torkkuhälytys alkoi 8.15 ja yhdeksältä hän sitten vihdoin viimein sai silmänsä auki.

Ja eikun syömään!

Niin vaan uni voitti yllättäen pienen miehen ja tavoistaan poiketen jatkoi uniaan vielä 45 minuuttia!

Aamunavaus.

Ihana 45 minuuttinen olikin.

Ehdin keittää kahvit,

soittaa hammaspäivystykseen,

syödä minipuuron (koska meillä oli kakkua jääkaapissa!),

tehdä latten,

ja katsoa koneelta tärkeät. Kakkupalan kera.

Ehdin myös tehdä tässä välissä aamupesut, normaalista poiketen!

Kunnes Lukas ilmoitti olevansa hereillä - saa tulla hakemaan!

Lukakselle pesut ja ilmakylvyt

sekä vaipanvaihdot.

Päällekin pitäisi pukea. Päivän (tunnin) väri vihreä!

Aamunleikkihetkeen kuuluu musiikki. Ihan mieletöntä kun Luksu on muutamien viikkojen kuuntelulla alkanut selvästi tunnistaa kappaleita. Tunnistaa vaikka levy ei olisi päällä ja laulan muuten vaan.

Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella/ 

Heinänkorrella punnitsee/

kovin miettii, mittailee/

järkeänsä käyttää/

isolta maailma näyttää!

Sisäsiistikoiramme on alkanut kiinnostaa jo pientä herraa.

Ja muutkin Lukaksen lelut saavat pikkuhiljaa

jalat vipattamaan!!!

Pienet niskatreenit loppuun ja aamujumppa alkaakin olla siinä!

Ja ensimmäisen kerran asukokonaisuus vaihtoon, tuntihan tässä ollaan jo temmelletty.

Iskäkin tuli aamutreeneistään. Pieni hetki ehditään pelleillä

sillä pian on aika pakata Lukas päiväunille!

Näin näppärästi se käy!

Näppärästi ei käy tiskivuoren pariin siirtyminen. Puhdas tiskipöytä on kuitenkin niin hyvä palkkio, että hommaan on ryhdyttävä.

Tähän väliin eiliset pastat ja vähän blogipäivitystä.

Ja ääk, Lukaksen päiväunet jäivät tosi tosi lyhyiksi. Pian pitäis joutua sinne hammaslääkäriin...

Jarkko vaihtaa vaipan, sen ajan ehdin ehostautua ja ruokaa pojulle ennen omaa lähtöä.

Näin sitä astellaan kohti kiduttavaa paikantasausta...!

Pojat ovat kotona viettäneet aikaa leikkien ja väsynyt tapaus odottaa ruokaa ja nukkumaan pääsyä.

Tällä kertaa ei niin helpolla taintunutkaan...

Klo 15.30 meidän perheessä petataan sänky.

Ja pureudutaan pyykkikasaan. Ensin työ sitten huvi...

Välipalana tänään Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Kaikessa karmeudessaan olleet hyvät 30 ekaa sivua.

Ja Lukas vaan nukkui!

Ehdin tehdä kaiken mitä halusin, lisäksi päivittää blogia taas toistamiseen, lukea kaikki lempparit läpi, lukea enemmänkin kuin lempparit läpi, en keksinyt enää mitään tekemistä.. Ihmeellinen tilanne!

No heräsihän hän sitten lopulta ;)

Ei meidän ollut tarkoitus lähteä peliä katsomaan tänään, mutta tylsistytti kotona, joten otin ja pakkasin Lukaksen istuimeen. Sillä välin ulkona oli satanut ainakin 20cm lunta ja meidän autosta puuttuu lumiharja! Hanskalla vetäisin enimmän ikkunoilta ja sakkoautolla lähdettiin koti isukin työpaikkaa,

jäähallia.

Saavuttiin halliin samalla kun kuulutettiin toisen erän viimeisen peliminuutin alkaneen, kiva kiva mikä ajoitus! Lukas tympääntyi koko hommaan aivan samantien ja kuumakin siinä sitten tuli. Onneksi helistin ja tutti olivat mukana, äiti innokas heiluttelija ja hyssyttelijä ja lopulta kirkas jääkin oli kyllä todella mielenkiintoinen. Selvittiin pelin loppuun asti ja odoteltiin vielä Jarkkokin mukaan kyytiin.

Voitto kotiin.

Mitäs pelin jälkeen? No ruokaa tietysti, mutta mistä...

Lukaksen kanssa odoteltiin autosta kun meidän pelimies haki palauttavaa evästä

-ei suinkaan S-Marketista

vaan mäkistä! Suurinta tekopyhyyttä ikinä on lukea kirjaa Aitoa ruokaa ja syödä iltapalaksi McFeast-ateria.

Yhdentoista pintaan aloitettiin iltatainnuttelut, jotka kyllä venyivät yli tunnin mittaisiksi.

Uni ei meinannut tulla pienen silmään sitten millään.

Sellaista meidän keskiviikkoon, hyvää yötä!

Päällä tänään

2012-01-11T16:19:00.001+02:00

Päivän asua olkaaten hyvät!

Vaipanvaihdon mittainen meikki ja hiuksille ei sitten jäänytkään aikaa :D Ignore. Tack!

Tulin vasta hammaslääkäristä. Taas. Viime viikolla kun kävin vihlonnan vuoksi päätyivät tekemään juurihoitoa (ihan hirveä toimenpide!), jonka jälkeen sitten lääkäri kertoi sen olleen aiheetonta, koska hammas oli ihan terve. Jos vihlonta jatkuu niin tule takaisin. Ei jatkunut, mutta tosi jäätävä hermosärky sieltä jäi. Vauvan takia on inhottava nappailla kokoajan panadolia ja soitinkin sitten aamulla taas päivystykseen, että saavat ainakin merkinnän sinne siitä ettei kipu ole missään vaiheessa poistunut. Pyysivät käymään. Hermosärky saattoi johtua siitä, että tervettä hammasta oli niin järeästi sorkittu TAI siitä, ettei viime kertainen hutari, sori nyt vaan, ollut tasoittanut paikkaa. Tämän kertainen hioja sanoi terveenkin hampaan saavan kyllä hermosärkyä jos paikkaa ei tasoiteta. Ei nauti se laitos tällä hetkellä suurta luottoa. Lohdukkeeksi tästä kerrasta ei peritty maksua.
Hermosärky taisi laantua, mutta vieläkin vihloo. Tiedättekö, taidan antaa vihloa...

Olisipa meillä tilaa

2012-01-11T13:15:00.002+02:00

Monessa blogikodissa tehdään perinteistä tammikuun suursiivousta. Mitä heitetään menemään ja mikä jää kaapin perukoille odottamaan jälleen käyttöä. Olen tässä muuttojen lomassa tehnyt samaa karsintatyötä todella säännöllisesti, mutta jostain kummasta sitä tavaraa vaan on ja tuntuu jatkuvasti sikiävän lisää. Ei ymmärrä!

Kolmen ihmisen tavarat ovat sullotut tällä hetkellä kaksioon, jossa on pienen pieni vaatehuone ja eteisessä kaksi kaappia. Joista niistäkin toinen on siivouskaappi ja toisessa kolme hyllyä. Vessassa ei alunperin ollut yhtään mitään säilytystilaa, nyt siellä on pikkiriikkinen altaanaluskaappi. Ja meillä tätä kamaa riittää. Voitte ehkä kuvitella miltä se ainokainen vaatehuone näyttää.

Lisäksi kodistamme tuntuu tulleen muistojen aarreaitta. Ei siinä mitään, muistot ovat ihania ja säästämme varmasti Luksullekin hänen elämänsä varrella tärkeiksi tulleita esineitä ja asioita, mutta en yksinkertaisesti jaksa riemastua edesmenneiden ukkien tuikkulyhdyistä (jotka eivät käy makuni kanssa yksiin niin sitten millään) tai kastelusikoista. Kaikki krääsä saa minut näkemään tällä hetkellä punaista. Joulupaketteja avasin pelonsekaisesti, ettei sieltä vaan kuoriutuisi mitään roikkuvaa tillbehöriä tai Lukakselle 3+ leluja, jotka eivät mahdu mihinkään tällä hetkellä.

Joskus olisi ihanaa vaan heittää kaikki tavara pois ja ostaa jotain vaan tiukkaan tarpeeseen. Olkoonkin, että meillä on paljon kodinlaittovimmaista miellyttäviä asioita huonekaluista esineisiin. Kun muutimme joitakin vuosia sitten yksiin saimme paljon pyyhkeitä ja lakanoita lahjaksi. Kiitos niistä, mutta jonkun toisen maulla valitut eri pariset pyyhkeet tuntuvat vaan tilahukalta täyteensullotun vaatehuoneen ylähyllyillä. Toisaalta ehjät petivaatteet tuntuvat niin haaskaukselta heittää roskikseen. Ystäväni neuvoi "antamaan köyhille". Täällä ei Konttia ole näkynyt, mutta Fida toiminee samalla tavoin, että sinne voi vaan viedä tavaraa? Vaikka olisi miten vähän käytetyt petimet en niitä kirpputorilla varmaan edes viitsisi tarjota.

Ottaen huomioon tämän kaiken meillä on suht siistiä ja järjestelmällistä. Ainakin jos joka ikinen päivä ehdin järjestellä ja laitella kaiken saman tien paikalleen. Heittää pois kaiken turhuuden, jota tänne viikottain rantautuu (mistä kummasta?!). Aion vakaasti jatkaa karsimislinjalla ja nyt erityisen tehostetusti. Säästelemättä näyttää ovea turhanpäiväisyyksille. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei kaikkea vaan voi heittää pois. Ensi kesänä tulemme todennäköisesti tarvitsemaan järkyttävän paljon tilaa vievää tuuletinta, ylimääräinen nettiboksi on hyvä olla olemassa ja ehkä joskus asumme kodissa, jonne kaunis lamppumme sopii...

Vihaan nurkkanyssyköitä!!!

Joululahjaksi tulleet viinilasit ovat niin ihania, että ne haluan muutaman kuukauden päästä täältä ehjänä muuttaa ja alkuperäispakkaukset ovat siihen varmasti paras keino. Saa nähdä sijaitsevatko ne vielä montakin kuukautta keittiön seinää vasten. Voi kun meillä olisikin tilaa...

...tai ainakin varasto.

Kana-aurajuustopasta

2012-01-10T20:53:00.001+02:00

Ostolakko juu, mutta tänään kyllä löytyi niin hyviä kirjoja Suomalaisen alesta, että painoin pause-nappia. Vauvahierontaa, lapsen kanssa ruoanlaittoa ja asiaa puhtaasta ruoasta muutamilla euroilla. Tämä resepti ei ole näistä uutuuksista vaan päästä sovellettu resepti, jota ollaan nyt muutaman kerran kokeiltu. Kotikeittiön peruskauraa;

Tarvitset pastan päälle

Kananrintaa itse maustettuna

(luomu)kermaa

aurajuustoa

ananasta

kirsikkatomaatteja

Nopeaa, helppoa, maukasta - just the way I like it!

Mars, liikkeelle!

2012-01-10T14:05:00.001+02:00

Sain postausvinkin raskauden jälkeisestä liikunnasta. Miten itse aloitin, kuinka usein ja millä teholla. Parhaimmat lajit alkuun ja muutaman kuukauden kuluttua. Se onkin hyvä aihe se ja oikein ajankohtainen. Eilen tein nimittäin toisen pump-treenini Lukaksen syntymän jälkeen ja en ole kipeä! Tämä pääsi kyllä yllättämään. Aloitus siis onnistui.

Äitiyslomalla on ihanaa. Kotona on helppoa. Olla vaan ja nauttia vauvasta. Niin kuuluukin tehdä, mutta itseni tuntien on pakko luoda päivään rutiineja, jotta vuorokaudet eivät vaan solju toisensa perään samanlaisina ja koko äitiyslomasta tule yhtä isoa kotona vietettyä möykkyä. Niinpä otimme ja lähdimme vaunulenkille jo ensimmäisellä viikolla kotiin päästyämme. Voi sitä tunnetta lähtemisen vaikeuden jälkeen. Happea. Pikkuhiljaa kävelykin alkoi olla kivutonta ja nautinnollisempaa.

Alkuun vaunuilimme päivittäin lenkin pituuksia vaihdellen. Jos sää oli huono eikä liikkuminen kiinnostanut kävimme muutaman kymmenen minuutin happihypyllä. Pidin edelleen sitä kotoa poistumista tärkeämpänä kuin itse liikkumista vaikka se kätevästi siinä samalla sitten hoituikin. Pian kasvatettiin lenkkien pituutta ja käytiin usein kaupungissa kaupassa vaunuillen. Syysmyräköistä huolimatta.

Tehot vaihtelivat sääolosuhteiden ja menotyylin mukaan. Kantorepulla todella saa hien irti! Alkuvaiheessa (kk:n sisällä synnytyksestä) ei kovin kovia ponnisteluja suositellakaan, joten yhtään juoksuaskelta en vaunujen kanssa ottanut. Oma keho antaa hyvin merkkejä oikeista tehoista kun sitä vaan muistaa kuunnella. Alun lajeista juuri keveä kävely on varmasti ylitse muiden. Joogatyylisissä harrasteissa voi tulla kiusallisia hetkiä jos pidätys (jollain osastolla) ei vielä ole täysin palautunut... Ja uintia nyt ei luonnollisestikaan suositella tulehdusvaaran vuoksi.

Kun synnytyksestä oli kulunut puolitoista kuukautta kuvittelin olevani jo ehta ja päätin suunnata jumppatossuineni kuntosalille. En tainnut olla ehta. Se oli ihan hirveää! Tuntui, ettei jaksa tehdä yhtään mitään ja siitä oli kyllä liikkumisen riemu kaukana. 15minuutia kiduttavaa juoksumattoa ja sen perään kahvakuulaa, jonka veivaamiseen ei oma keskivartalon lihaksisto todellakaan ollut vielä valmis.

Minulle paras hetki aloittaa voimaharjoittelu oli 11 viikon kuluttua h-hetkestä. Eihän se tanko helposti noussut, muttei siitä koitunut huonoa fiilistä vaan mielettömät euforiavibat! Tosiaan, eilen olin sitten toista kertaa pumpissa viikon sisään eivätkä jalat enää tutisseet samaan malliin. Ja tänään on hyvä olla. Painot olivat pre-raskauspainoista 30-80% riippuen lihasryhmistä. En ole koskaan ollut erityisen suurilla pumppaava, joten vaikka käsissä ei ollut paljoa mistä pudottaa! Kyykyt+selkä, jotka ennen menivät 12-17kgn punteilla tein nyt 7kglla. Pikkuhiljaa pitää alkaa lisätä pakkaan tangon päässä.

Kuvittelisin voivani harjoittaa näin 2,5kk synnytyksestä aikalailla lajia kun lajia. Koska vaunulenkit ovat edelleen käteviä (en tarvitse ketään Lukaksen vahdiksi) ja varsinaista kilojen karistusta en omalla kohdallani niin tarvitse suosin niinä muutamina kertoina viikossa mitä urheilemaan pääsen voimalajeja; kuntosalia, pumpia ja kahvakuulailua. Kiinteytymistä, please! Vielä kun Mikkeliin saataisiin body attack niin onnellinen olisin.

lajisuosikkeja?

hyviä havaintoja aloittamiseen?

(kuvat weheartit)

Tervetuloa!

2012-01-09T20:49:00.003+02:00

Äitiyshousujen lukijamäärä on syksyn aikana kivasti kasvanut iloitsemistani neljästä liittyneestä lukijasta. Ja ennen kaikkea liikenteen ja satunnaisten seuraajien määrä on kasvanut huimasti. Lukemiin, joita en aloittaessani olisi osannut ounastellakaan. Kiitos teille näistä. Jokainen saapunut kommentti innostaa minua kuin pientä lasta. Lukijat, olette oikein tervetulleita!

Ajattelin kertoa hieman blogistani teille, jos olette vasta tänne löytäneet.

Äitiyshousut on alunperin raskausblogi. Blogi suuresta odotuksesta ja valmistautumisesta kohti esikoisemme syntymää. Punnitsemista tuleeko vai eikö tule ja lopulta siitä miten tulis! Hyppääminen äitiyshousuihin, kirjaimellisesti ja konkreettisesti, on ollut ja on edelleen suuri haaste ja kysymyksiä herättävä juttu. Blogi ei omasta puolestani toimi syvimpien tuntojen jakopaikkana, mutta mainio tämä on vertaistukikeskuksena, josta ainakin itse saan todella tarpeellisia neuvoja ja sitä kuuluisan tarpeellista vertaistukea. Vinkkejä ja keskustelua. Toivottavasti jatkossa enenevissäkin määrin. Tällä hetkellä siis aihealueet pyörivät paljon pienen, muutaman kuukauden ikäisen poikamme ympärillä. Pienen vaatteita ja elämää. Helpon ottamista.

Oikeastaan tämä on meidän perheen kuvapäiväkirja. Kertomista jokapäiväisistä tekemisistä ja kokemisista. Arjesta ja sunnuntaista. Ajatuksia muuttamisesta töiden mukaan, oman ja yhteisen elämän rakentamisesta. Tämä on myös meidän ruokapäiväkirja niiltä päiviltä kun syömme erityisen hyvin ja sitä jaksamme kuvata. Saatanpa kertoa tuotekokeiluistakin jos hyviä löydän.

Raskauskilojen kanssa en onneksi jäänyt painimaan, mutta raskauden jättäessä jälkensä varmasti jokaiseen varteen juttua urheilusta kiinteytymisen toivossa ja siitä kadonneesta liikuntahimosta. Starttailua uudelleen raskauden jälkeen, puolikkaan fysioterapeutin silmin. Äitiyshousuista bikineihin projektista kerron kiinnostuksenne mukaan.

Silloin kun mamma jaksaa pukeutua muuhun kuin trikooseen voi olla luvassa päivän asu-postauksia. Pääasiassa blogini pitää sisällään paljon kuvia, katkenneita ajatuksia. Seuraavassa postauksessa täydennettyjä tekstejä ja heruttelua päiväunien aikana.

Tervetuloa mukaan!

Päikyillä

2012-01-09T14:13:00.002+02:00

Eiliseen juhlapostaukseen palatakseni jäi kirjoittelut aika vähille iltatoimien alkaessa. Ruoasta jäi kuvat kokonaan ottamatta, keskityimme vain syömiseen, oli niin hyvää nimittäin. Ranskalainen menu sisälsi ankanreisiä, keitettyjä perunoita ja salaatin. Kuulostaa simppeliltä, sitä se olikin, mutta korosti mahtavasti ranskalaisen keittiön ydintä; yksinkertaisuus ja makujen loisto itsessään. Kastikkeita ei kaivattu, peruna tuki ankanlihan makua ja kepeä pinot noir sopi siihen kuin nakutettu. Välissä nautimme juustoja, jonka jälkeen jälkiruoaksi tarjoiltiin suussasulavaa creme brulea. En ollut koskaan maistanut oikeaa paahtovanukasta ja voi kun se oli hyvää! Palan painikkeeksi vielä macaronet ja oltiin Lukaksen, joka ei todellakaan tuona iltana suostunut nukkumaan yksin, kanssa valmiita unipuulle.

Samaa oli hän tekemässä nytkin, kunnes pakollisten kodinsiistimisten jälkeen istahdin sohvalle ja avasin kirjoitusikkunan. Ei yllättänyt. Nyt syöttöjen ja vaipanvaihtojen jälkeen nautin tästä ennen kuulumattomasta hetkestä kun Jarkko on kokonaisen päivän vapaalla ja annan heidän keskittyä isä-poikalaatuaikaan. Vaikka miten kivaa ja koukkaavaa bloggaaminen parhaillaan onkin en todellakaan halua tehdä sitä Lukaksen ollessa hereillä!

Lukas on nukkunut ulkopäiväunia nyt noin kuukauden ajan. Vaikea arvioida, onko pojan vireystilassa tapahtunut muutosta aiempaan koska virkistynyt ikänsäkin puolesta niin paljon sekä ollaan aina ennenkin tietenkin ulkoiltu. Mutta muutos on tapahtunut unitakeessa. Kahden tunnin päikät vähintään ovat taatut. Eilen jäbä vetäisi 4,5h putken. Liputan niin ulkounien puolesta! Täällä Mikkelissä kun saa hengitellä vielä aika puhdasta ilmaakin.

Saatiin ristiäislahjaksi itkari ja se on ollut kyllä tavattoman kätevä vaikka ikkunan alla Lukas nukkuukin. Ei tarvitse kokoajan seurata heiluuko vaunu tai miettiä mahtaako hän olla hereillä ja itkuissaan. Aiemmin mietitty "miten saan vaunut lenkin jälkeen parvekkeelle"-ongelma on ratkaistu sillä, että jätetään se lenkki pois. Vaunurunko on vakiona parvekkeella, jonne koppa sitten vaan nostetaan. Pidän siitä, että enää ei ole pakotetta lähteä kärräilemään jos ei kiinnosta, poika saa ulkoilmaa nukkuessaan partsilla. Tykkään siitä niin paljon, että meidän viikkolenkit ovat kyllä todella laskettavissa yhden käden sormilla.

Yskä palasi taas. Ilmeisesti kerrostalon keskuslämmitteinen ilma ei tee raukan keuhkoille hyvää ja kuiva ilma saa kakomaan. Vanhempieni rintamamiestalo vetää varmaan juuri sopivasti ja ilma vaihtuu. Täällä tuntuu, että Lukas parka tukehtuu omaan yskimiseensä. Ollaan yritetty hengittää kylppärissä kosteushöyryjä sekä ripoteltu vesiastioita ympräri kämppää haihtumisen toivossa. Kai niistä jotain apua on.

Nyt en kyllä malta enää olla poissa poikien leikkituokiolta ja Lukaksen kääntymistreeneistä. Pää vaan näyttää olevan niin hitsin painava!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Yhtä juhlaa

2012-01-08T21:08:00.001+02:00

Päädyin aika riskiratkaisuun perjantaina. Meidänhän ei pitänyt lähteä papan pyöreille vuosijuhlille vaan jäädä tänne sairastamaan Lukaksen ollessa aika kipeä. Toisin kuitenkin tehtiin sillä siskoni ehti Helsingistä mukaan takapenkille Luksua viihdyttämään. Jarkolla oli tosi tiivis peliviikonloppu ja me oltais oltu paljon kaksistaan. Ja näin jälkeenpäin Lukaksen voidessa paremmin kuin viikolla olen niin onnellinen, että päädyttiin tähän ratkaisuun, joka olisi voinut päättyä aika isoihinkin itsesyytöksiin.

Näistä juhlista en olisi halunnut nähdä pelkästään kuvia!

Valmisteluineen, juhlineen ja seuraavan aamun macaroneineen aivan ikimuistoinen viikonloppu!

Jumpparellan ensitatsi

2012-01-06T14:07:00.000+02:00

Imuri katsoo syyllistävästi lattialla, siinäpä katsoo. Myös pölyt voivat odottaa pyyhkimistään ja tyynyt sekä peitot puistatteluaan. Lukas-raukka nukkuu nyt ja pienen hetken saan pyhittää fiilistelylle.

Fiilistelylle eilisestä body pumpista. Päätin olla itsekäs äiti ja lähteä illalla jumppaan kun siihen on mahdollisuus keskimäärin kerran viikkoon. Jätin pienen poloisen, kipeän lapsemme isänsä hoiviin ja hyvin oli mennyt. Nukahti samantien syliin kun en ollut näkökentässä häiritsemässä ja nukkui koko pump-tunnin yli. No sitten siihen fiilistelyyn,

tosiaan harvinaista herkkua ovat ohjatut tunnit tulevaisuudessakin, sillä meidän isukilla on juuri parhaaseen aikaan omat työtreeninsä. Ja mitäs muuta siellä olikaan tarjolla vasta raskauden jälkeistä liikuntaa aloittelevalle mammalle kuin klassikko pump. Kilon kiekko kumpaankin päähän koko tunniksi olisi riittänyt vallan mainiosti, mutta entisenä jumpparelluna eihän sellainen käynyt päinsä. Myönnyin, tein pienillä painoilla. Mutta voin kertoa, että aivan liian suurilla.

Lämmittelyistä selvittyä päästiinkin sitten kyykkybiisiin. Meni ihan hyvin. Eka kierros. Härre god ne seuraavat. Mua sattui ja tärisytti niin tavattomasti, että meinasin sortua ystäväni ehdotukseen huilata jos tuntuu raskaalta. No ei käy pirtaan. Entinen (todistin sen eilen) himourheilijako jättäisi reisisarjan kesken kun tangolla on yhteensä 7kg painoa. Nope. Ei jättänyt ja meni sitten reisitärinöissä koko loppu jumppa.

Mutta se olo sen jälkeen. Mietin ihan rehellisesti kerrotuna venyttelyiden aikana, että vähän tältä tuntui saada Lukas rinnalle hänen synnyttyään. Kamalaa verrata sitä johonkin pumpin jälkeiseen, mutta se oli niin euforinen tila. En ollut luovuttanut kesken. Sain vaan keskittyä hetken itseeni ja unohtaa kotona tapahtuvan. Sain mielettömästi uutta puhtia taas liikkua ja jaksaa touhuta täällä kotonakin. Ottakaa ja lähtekää jos siihen on vaan yhtään mahdollisuus. Ei se alkuun nappaa, mutta kokutti ainakin minut ihan kympillä mukaan.

Tänään onkin vähän toisenlaiset euforiat olleet päällä. Jumppa oli illalla klo 20 ja pahin lihasjumi tulee yleensä treenistä n. 24h kuluttua. Sitä siis odotellessa kun nyt ei onnistu puhelimen otto sohvapöydältä ja kävely ei ole kivaa. Tähän väliin pientä palauttavaa imurointia ja muuta puuhastelua. Sanoinko oikeasti, että puhtia kotitöihin...?

Maistuu puurolta

2012-01-05T18:19:00.000+02:00

Mehukeitolla, sokerilla, voilla, marjoilla... Mitä näitä nyt on?!

Mä olen puurohullu. Nyt vaan on alkanut tökkiä. Oon kadottanut puurottamisen tunteen enkä enää keksi minkä kanssa sitä voisin syödä.

Paras kokeilu, josta tuli kyllä makeanhimon herkku oli kaurapuuro ananaspaloilla ja kinuskikastikkeella!

Miten te vedätte aamupuuronne? Parhaat vinkit ja huonoimmat kokeilut tänne!!

Terkut sairastuvalta

2012-01-05T11:00:00.001+02:00

Pieni yksitoistaviikkoinen poloisemme sairastui sitten kunnolla vuoden vaihteen flunssaan. Todennäköisesti perinteistä rs-virusta, mutta pienillä voi käydä hankalaksi mennessään korviin tai keuhkoputkentulehdukseksi. Jospa näiltä vältyttäisiin. Toistaiseksi ainakin resepti lunastamatta ja poika suhteellisen hyväntuulinen. Jaksaa taistella kipeänäoloa vastaan.

Itselläni meinasi eilen taistelutahto hetkeksi laantua kun tuntui ettei mitenkään päin ollut hyvä ja näin että toinen on aivan tukossa ja yskittää enkä pysty juuri millään tavoin lieventämään pienen oireita. Unikaan ei päivän aikana maistunut kuin muutamina pieninä annoksina. Onneksi täällä asuva ystävä tuli ja pelasti. Jarkolla oli nimittäin taas omat pelijuttunsa.. tietenkin juuri silloin kun eniten tarvittaisiin. Hannan saavuttua Lukas olikin kuin herran enkeli. Viihtyi sitterissä kun juotiin kahvit. Nukahti Hannan syliinkin lopulta masulleen ja saatiin kantaa sänkyyn. Kiitos parantava Hanna!

Yhtään Hannan magioita pois ottamatta jotain apua saattoi olla myös fridasta, jolla niisteltiin eilinen iltapäivä. Yötä vasten kokeiltiin myös höyryhengitystä - aika hyvin taisi tepsiä. Poika heräsi tänään 8.40 syömättä yöllä kertaakaan. Kyllä!
Taitaa eilinen nukkumattomuus todella pientä miestä painaa, saatiin jo kymmeneltä pakata hänet vaunuun ja ulos unille. Kuumetta kun ei ole nyt nostanut uskon tutkimusten osoittamaan viileän parantavaan voimaan.

Ikävä vaan, että taitaa meiltä jäädä viikonlopun synttäribileet välistä, jollei tänään tapahdu ihmeparantumista. Ja toisekseen huomaan itsekin kurkkuun koskevan ja olon huonontuvan kun särkylääkkeen voima hupenee (jota siis syön putkessa hammaskipuun). Tänään pääsen hammaslääkäriin operoitavaksi katsotaan sitten kuka on ja miten kipeä!!!

Nautinnollista torstaita teille!

Pause

2012-01-04T17:18:00.001+02:00

Voihan räkä.

Jatkan pienen taukoni pitämistä.

Kipeenä ei oo kivaa!

Kutsut ristiäisiin

2012-01-04T13:02:00.000+02:00

Sain postaustoiveen ristiäiskutsuistamme inspiraation toivossa, joten tässä tulee. Me siis teetätimme kutsut ifolorin kuvapalvelussa, vaivatonta ja nopeaa. En olisi kuvitellutkaan jaksavani alkaa suunnitella ja toteuttaa itseaskarreltuja kortteja pienen lapsen kanssa. Pystyin kohdistamaan tarmoni muihin asioihin. Eli jos et ole näpertelijätyyppiä niin tällaiset ainakin toteutuvat suht kivuttomasti ja ovat mielestäni tyylikkäät.

Kannessa on itseottamamme kuva Lukaksesta 2,5 viikkoisena. Jos kotoa löytyy kunnollinen kamera pienen lapsen kuvauksellisuudelle ei ole vertaa!
Teetimme samalla kertaa myös joulukortteja, jotka olivat yksisivuiset eli eivät auenneet tämän tavoin. Kokisin kuitenkin ristiäiskutsuksi tämän paremmaksi vaihtoehdoksi kun tekstiä ja infoa pitää korttiin aika paljon joulutervehdystä enemmän mahduttaa.
Tykkäsin myös siitä, että sisään saa tekstin suoraan painettuna eikä tarvitse jälkeen päin miettiä leikkaa-liimaaleikkejä.

Loppuun vähän kuva-asetelmaharjoittelua.. Kuten huomaatte, harjoitus tekee mestarin!

Toivottavasti tästä oli Elinalle apua, oikein ihania ristiäisiä ja onnistuneita kutsuja sinulle!

Mitä mulle kuuluu?

2012-01-03T16:06:00.000+02:00

Tänään olen kymmenen viikkoa ja neljä päivää vanha.

Oli taas aika neuvolan.

Pituutta olin ottanut harppauksen. Olen jo 58cm pitkä!

Painoa tullut tasaisen varmasti. 5840g.

Potrapoika, sanoi täti.

Ja ihmetteli millä maidolla saadaan tällainen vatsa!

Velmu olen.

Ja kehittynyt niin, etteivät perässä pysy!

Viime viikko oli varsinainen kehittymisen taidonnäyte.

Ensinkin minullehan tuli hammas. Alas vasemmalle, ehkä kolmas rivissään. Veikeä.

Itkin suoraa huutoa puolitoista tuntia ja sillä siitä päästiin.

Käännyin myös yksi ilta äidin ja isin kanssa hengaillessani sängyllä selältä vatsalle.
Voi miten innostuin. Vaikka taisi olla kyllä vähän vahinko kun ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Oma suu ja omat nyrkit ovat löytyneet kunnolla. Voi miten ihanaa on imeskellä omia pieniä kätösiä.
Opin tarttumaan myös helistimeen.
Kasvot oikein hehkuivat kun tajusin itsekin miten hienoon temppuun kykenen!
Helistelin korvan lähellä, hyvin kuului.
Ja sitten suuhun. Himputti kun siihen on välillä vaikea osua.
Jos kaikista maailman paikoista ja asioista saa valita niin parasta on ehdottomasti syönnin jälkeen hyvin nukkuneena ilman vaippaa hoitopöydällä.
Tällä viikolla opin myös juttelemisen jalon taidon.
Kerron kulmat kurtussa vakavat asiat ja iloisemmat heitän pilke silmäkulmassa.
Ja paljon kerrottavaa minulla onkin.
Nyt olen flunssainen. Vähän tukkoinen.
Ennen kaikkea minulla on kamalan kova röhä(vai köhä. röhisevä köhä!).
Pahankuuloinen.
En onneksi itse ole siitä moksiskaan. Vaikka silmät näyttävät väsyneille.
Lääkäri kurkkasi korviin. Punoittivat.
Antoi reseptin antibiootteihin. 2,5kk!!!
Äiti jättää lunastamatta jos en itke ja valita. Jos se ei olisi korvatulehdus.
Äiti suunnitteli zumbaavansa illalla ekaa kertaa.
Eipä taida zumbailla jos olen kovin kipeä unilta herättyäni.
Kohta se nähdään.
Jospa ulkoilma olisi tehnyt ihmeitä!

Herätys?

2012-01-03T14:17:00.000+02:00

Euroopan komissio lanseerasi loppusyksystä Generation Awake-kampanjan, jonka tarkoitus on herätellä meitä kuluttajia vastaamaan ostoksistamme ja muuttamaan käyttäytymistämme mitä tulee ostosvalintoihin. Ajatuksena on saada jo olemassa olevat resurssit mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön sekä pyrkiä kehittämään uusia innovaatioita paremman tulevaisuuden varalle. Päämäärä on kunnianhimoinen; tehdä vähemmällä enemmän ja samalla minimoida ympäristöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

Myönnetään, meille tavantalliaisille aihe tuntuu tosi kaukaiselta ja oma rooli koko oravanpyörässä aika pieneltä. Ja sitä paitsi kyllähän mä jo kierrätän maitopurkit... Kampanjankin pointti on kuitenkin herätellä meitä ottamaan vastuuta niistä pienistä (ja suurista) arkipäivän valinnoista joiden eteen päivän aikana joudumme. Yksi maasturi muiden maastureiden joukossa kuluttaa sekin - ja liikaa. Kampanja haastaa sinut esimerkiksi käyttämään kuukauden ajan vain julkisia kulkuvälineitä, otatko haasteen vastaan?

Haastoin teidät uuden vuoden kunniaksi ostovapaaseen tammikuuhun. Kuinka vähän me oikeasti tarvitsemme yhtään mitään tai ainakaan juuri yhden kuukauden aikana. Onko teilläkin juhlia tammikuussa? Voisiko jonkun joululahjoista kenties antaa eteenpäin tai löytyisikö kotoa jotain kivaa minkä voisi antaa lahjaksi, jotain mitä et välttämättä itse niin tarvitse? Meidän 50-vuotislahja ensi viikonloppuna on omista kaapeista kaivettu, käyttämätön juttu mikä on todennäköisesti kovin mieleinen vastaanottajalle.

Omaan pirtaani ei sovi täyskieltäytyminen missään asiassa, ei ainakaan shoppailussa. Rakastan uusia vaatteita ja laukkuja, kenkiä ja sisustustuotteita. Olen kuitenkin koittanut niidenkin ostossa käyttää järkeä parhaan taitoni mukaan ja ostanut vain sitä mitä tarvitsen ja mikä tärkeintä käytän. Ja paljon. Olen onnellisempi muutamasta erityisen hyvästä vaatekappaleesta roikkumassa hengarissani kuin liudasta ketjuliikkeiden rääsyjä ja aina vaan tuntuu, ettei löydy mitään päälle pantavaa.

Moni on törmännyt siihen, että merkki maksaa. Kukin brändi voi toki itse arvottaa itsensä ja kukapa ei pyytäisi sitä maksimia tuotteestaan, kun joku asiakkaista on sen siitä tietystä laukusta tai villapaidasta aina valmis maksamaan. Kuitenkin korkean hintalapun takana on usein muutakin kuin omistajan pullea kukkaro. Nimittäin omatuntopuh(taampi)das organisaatio. Heidän työntekijöilleen maksetaan asianmukaista korvausta tehdystä työstä - vaikka se tapahtuisikin indokiinassa. Heidän tuotteensa pakataan ehkä ekologisemmin, kuljetuksen tapaankin on saatettu kiinnittää huomiota ja he pyrkinevät käyttämään materiaaleja, jotka ovat niitä parempia valintoja. Ainakin kestävät paremmin käyttöä. Näin ainakin haluan uskoa.

Ihanteellisinta olisi tietenkin käyttää suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita, joiden valmistus tapahtuu täällä lähellä, joista pienissä määrin myös Suomen työllisyysnäkymä voisi hyötyä. Harvalla meillä kuitenkaan on varaa ja halua käyttää pelkkää suomi-designia ja itse pidän järkevänä ostaa sitten ennemmin ulkolaisista arvokkaampaa, pidempään mieluista kuin joka kuukaudelle uusi takki edellisen alettua tympiä.

Vaatevalintoja useammin teemme niitä pieniä arjen päätöksiä ruokakaupan hyllyillä. Haluaisimme käyttää mahdollisimman paljon luomuruokaa ja pyrimmekin ostamaan sitä aina mahdollisuuden tullen. Näillä leveyspiireillä luomua on vaan aika vähän tarjolla. Ainakaan läheltä tullutta ja tuoretta. Moni pakattu tuote löytyy kyllä luomuna, mutta itseäni karmii se, minkä verran polttoainetta muodossa tai toisessa on jouduttu kuluttamaan pienen paketin saapumiseksi meidän lähikauppamme hyllylle. Lähiruoka on yksi parhaista arjenvalinnoista ympäristölle. Tuotetta ei ole tarvinnut kuskata kaukaa meidän saatavillemme. Suomessa viljely- ja valmistusolosuhteet ovat huippuluokkaa ja valmistusprosesseissa halutaan pyrkiä mahdollisimman puhtaaseen ja päästöttömään lopputulokseen ja ennen kaikkea ruoka on hyvää. Luomu- ja lähiruoka ovat kalliimpia, tiedetään. Mutta myös siksi, että niitä ostetaan niin vähän. Viljelijä tarvitsee jostain palkkansa.

Kotona pyrimme käyttämään ruoat mahdollisimman tehokkaasti ja meille suuria marketkertakäyntejä paremmin toimivat säännölliset ostokset päiväksi tai pariksi. Suurista satseista usein ehtii mennä osa ruoasta jo vanhaksi ja käyttökelvottomaksi, tämä jos mikä on haaskausta vaikka bioon menisivätkin. Kierrätyspisteitä löytyy ainakin kerrostaloista jo todella suurissa määrin. Kierrätys on meidän akilleenkantapää. Keittiössä tilojen ollessa huonot otamme kyllä esimerkiksi maitopurkit erikseen, mutta järkyttävä ympäristöroska peltipurkki eksyy usein sekajätteen joukkoon.

Montako ylimääräistä lamppua teillä on tällä hetkellä päällä? Niinpä.
Valuuko vesi hampaita harjatessa tai hurraako pesukone päiväsähköllä? Kuulostaa tutulta.
Mutta ainakin me kaikki kotiäidit voidaan ylpeästi todeta kuluttavamme suihkuvettä viikossa kiitettävän vähän!!!

Joulupukki lukee blogiani

2012-01-02T16:48:00.000+02:00

Kyllä me saatiin sitten ihania lahjoja. Näistä pieni katsaus nyt vaikka joulu taitaa olla jo aika käsitelty juttu. Toivottiin Iittalaa ja tällä kertaa saatiin mitä tilattiin. Kiitos ystävät ja perhe! Takkaa ei silti tullut.

Ristiäisjahjoista tulossa pientä koontia sillä saimme mitä hienoimpia ja kekseliäimpiä lahjoja Lukakselle. Ainakin itsellemme ideat ovat aina tervetulleita, liian usein joudun pohtimaan; mitä lahjaksi?

Villapaidan uusi elämä

2012-01-02T14:16:00.001+02:00

Tämäkin nukkavieru saa uuden paikan kaapissa kun siistin pinnan nukanpoistajalla. Huippuvehje kun olen päässyt sisälle käyttöön. Aluksi tuntui, että nyppijä tekee reikiä kaikkeen mihin osuu, mutta oikean nyppimiskulman ja vahvuuden löydyttyä on ollut mainio apu vaatteiden parantelussa. Jää taas yksi neule pois kirppislaatikosta ja kaappiin käyttöä odottamaan.

Tänään saapui postissa jotain kovin söpöä (ja imetyshormonihirmulle kyyneleitä aiheuttavaa). Lukakselle osoitettu kirje, jossa oli miehen ikioma kela-kortti. Aww...

Meillä on taas nukkua porskutettu ulkona. Ehdin käydä tässä välissä hammaslääkärissä toteamassa, että vihlonta johtuu huonosti tehdystä työstä edelliskerralla (aikaa ainakin vuosi) ja kävin saman asian takia siellä viimeksikin. Kyllä tiedättekö tekisi mieli ottaa ja vaihtaa yksityiselle tuo oma suunterveydenhuolto!!! No, uusi yritys torstaina. Eikun panadolia naamaan, kyllä Luksun vatsa varmasti kiittää.

Lupaan ja haastan

2012-01-01T13:15:00.001+02:00

Vuosi vaihtui. Vaihtui vaikka emme juhlineet, ilotulittaneet tai valaneet tinoja. Otettiin uusi vuosi vastaan Lukaksen ehdoilla; pelailimme monopolya ja söimme nakkeja perunasalaatilla. Toisenlaista ja ihan kivaa sinällään. Nautin pienen lasillisen punaviiniäkin ja toinenkin olisi kieltämättä maistunut.. :)

Uuden vuoden lupauksistani tärkein on yrittää olla Lukakselle niin hyvä äiti ja ihminen hänen elämässään kuin vain osaan. Hän kehittyy tämän vuoden aikana niin valtaisasti, että tuntuu varmasti ettei mukana pysytä!
Haluan myös yrittää olla mahdollisimman hyvä puoliso ja kumppani. Itselläni kasvunpaikka on pinnanpidentämisessä. Iloitsemisessa vaikka väsyttäisi, rentoilemisessa vaikka kiristäisi. Harvemmin nimittäin kiristää oikeasti syystä.
Haluan myös ajan puitteissa keskittyä itseeni ja taas treenaamiseen, innolla suunnittelen jo tulevia treeniohjelmia ja haaveilen liikkumisen ilosta! Tänä vuonnakin lupaan yrittää pitää huolta itsestäni mahdollisimman hyvin, syödä ja liikkua elimistöni vaatimalla tavalla.

Yksi olennaisen tärkeä on myös pitkäaikainen pyrkimys järkevään ostamiseen sekä samalla säästämiseen. Ostofilosofiaani kuuluvat kerralla kunnollinen ja halvalla ei taida saada hyvää. Satsaukset voivat olla arvokkaampia mitä tulee kotiin tai vaatekaappiin, mutta kerralla mieleisiä, pitkäaikaisia ja harvemmin toteutettavia.
K haastoi blogissaan ostosvapaaseen tammikuuhun koskien vaatteita, asusteita ja sisustustuotteita. Innostuin tästä itse suuresti ja haastan myös teidät hillitsemään ostohimoja tämän kuun ajan, ehkä pidempäänkin?! Muutaman kemikaliotuotteen tarvitsen tässä kuussa ehdottomasti ja niitä lukuunottamatta pyrin parhaani mukaan olemaan ostamatta, mitään kun en taaskaan varsinaisesti tarvitse. Otatteko haasteen vastaan?!

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille!

Vuosi nipussa

2011-12-31T14:31:00.000+02:00

Ette usko. Jarkko otti ja pakkasi pojan talvitamineisiin, laittoi turvakaukaloon ja ajaa hurautti ystävänsä luokse. En usko itsekään. Todella outoa kun Lukas ei ole tässä. Kerrankin on aikaa istahtaa alas ja ehkä kirjoittaa vähän pidemmin, ilman kiirettä ja painetta siitä milloin Luksu herää tai mitä muuta pitäisi tehdä... Loppuvuosi voi tosin olla tiivistetympi jos he pian saapuvat takaisin, hah..

Tämä vuosi 2011 on ollut minulle, meille todellinen muutoksen vuosi. Ollaan kasvettu yhdessä ja erikseen, muututtu kumpikin monella tapaa. Meistä on tullut vanhempia ja perhe. Ollaan muutettu moneen kertaan ja koitettu samalla laitella koteja ja elää. Tässä nipussa minun vuoteni. Tyylin ja ulkonäön muutokset. Joudun oikein kaivelemaan, että muistan alkuvuoden tapahtumia, niin äkkiä ne unohtuvat! Minä,minä minä, edestä takaa sivulta; Let the show begin!

TAMMIKUU

Tammikuussa olin juuri jäänyt pois fysioterapeuttiopinnoista ja keskityin myymään kenkiä.

Ja ostamaankin.

Olin ruskeahiuksinen ja taisin tykätä eläinkuoseista. Se rakkaus on jo kuollut.

Tammikuussa reissattiin Joensuu-Kuopio väliä. Eli kaukorakastettiin.

Puhuttiin paljon puhelimessa. Kirjoiteltiin facebookissa. Taas. Tänäkin vuonna.

Koitettiin rempata omaa kotia. Vähän huonolla menestyksellä kun asuin siinä pääasiassa yksin. Eikä toi tapetoiminen ja muu nikkaroiminen ole oikein mun ominta alaa. Keittiö odottaa edelleen vanhempieni autotallissa asennusta, mutta tapettia on sentään koko seinän mitalta!

Tammikuussa myös löydettiin itsemme ystäväni S:n kanssa käsittämättömiltä jatkoilta. Siihen oli kyllä hyvä päättää biletykset. S; Pakko oli kirjoittaa tämä ylös, jottei unohdeta!!

HELMIKUU

Helmikuussa mulla oli näköjään vielä rakennekynnet, joista sittemmin jouduin luopumaan (enkä kyllä ole kaivannut, superhyvät olivat kyllä töissä!)

Helmikuussa myös ilmeisesti pakkasti, olenhan kaivanut päälleni kaapin untuvinta antia.

Vai pakkastiko sittenkään? Mielessä taisi jo olla seuraava kesä ja hulmuhelmat...

Se oli helmikuu kun ostin elämäni ensimmäisen korsetin. Samalla viikolla sain kuitenkin tietää odottavani ja kiikutin kiristimen takaisin kauppaan lappujen ollessa vielä paikallaan. Korsetti ei olisi antanut jellybellyä anteeksi, luulen.

Helmikuussa kerättiin kimpsut ja kampsut viimeisiä kertoja kasaan Joensuun matkaa varten.

Ei ole kyllä yhtään ikävä noita viikonloppupakkailuja..

Vastassa oli kämppä, jossa ei ollut juuri muuta sängyn, sohvan ja telkkarin lisäksi. Oikea poikamiesboksi. Onneksi tämä poikamies piti kuitenkin ruoassa sielläkin. Muovilautasilta tarjoiltuna tietenkin!

Helmikuussa siskoni muutti Kallioon.

Käytiin kylässä kun olimme matkalla ruotsin risteilylle. Hyttimme sijaitsi autokannen alla kun muita ei ollut jäljellä. Helmikuussa risteilleet tietävät, että jäät kolisevat. Autokannen alla matkustaneet tietävät, että hytit haisevat. Ja minä olin siellä pahimmissa alkuraskausvoinneissani. Ei ollut kiva reissu se.

MAALISKUU

Maaliskuussa meillä oli ensimmäinen ultra. Viimeinen päivä maaliskuuta.

Siellä meidän pieni nyytti eleli onnellisena, 4,5cm mittaisena ja jo ihmisennäköisenä. Uskomaton matka saattoi konkreettisesti alkaa ja päästiin tosissamme odottamaan uutta perheenjäsentä!

Maaliskuussa ulkoiltiin ihanassa säässä. Ystäväni lapsosten kanssa harjoiteltiin hiihtämistäkin.

Oli ihanat kevät säät.

HUHTIKUU

Huhtikuussa kävin ystäväni luona Wienissä hänen ollessa siellä vaihdossa.
Matka oli ihana. Rentouttava ja nautinnollinen. Ruoan ja seuran puolesta.
Raskaus alkoi juuri ja juuri näkyä, ihon kunto romahti täysin!

Keväinen Wien oli upea.

Tällä matkalla keksin Lukakselle nimen, vaikken vielä tiennyt hänen olevan poika!
Tunne siitä oli kuitenkin kokoajan vahva.

TOUKOKUU&KESÄKUU

Toukokuussa minulla oli synttärit. Muita muistikuvia ei ole.
Kesäkuussa siskollani oli lakkiaiset. Tässä juhlavieraillaan.

Kesäkuun 3. meillä oli rakenneultra. Ja kaikkia odotuksia vastaten meidän uteliaita katseita otti vastaan terve poikavauva.

Masu alkoi pikkuhiljaa pyöristyä ja kasvaa.

Lenkkeily ja urheilu maistuivat edelleen. Oli helppo liikkua kun vatsa oli pieni.

Tämä on viimeisiä kuvia, joissa Fina-koiramme vilahtaa, pian tämän jälkeen jouduimme siitä luopumaan.

Loppukuusta vatsa otti oikean harppauksen!
Kuten kuvasta näkyy kesäkuussa oltiin vielä töissä. Odoteltiin kesälomaa. Ja taiteltiin noilla kammottavan ketkuilla tikkailla, hui!

Kesäkuussa vanhemmilleni murtauduttiin.

HEINÄKUU

Heinäkuussa kesälomailtiin. Loikoiltiin rannalla, paistateltiin päiviä ja kasvateltiin masua.
Heinäkuussa mökkeiltiin.
Heinäkuussa haaveiltiin tulevasta perheestä.
Heinäkuussa pakkailtiin koti pahvilaatikoihin ja tehtiin muuttoilmoitus.
Heinäkuussa harmiteltiin Mikkeliin muuttoa.

ELOKUU

Elokuussa jäin viikonsairasloman kautta äitiyslomalle supistusten takia.
Töissä tuli liikaa liikuntaa tikkaita kavutessa.

Elokuussa muutettiin sitten Mikkeliin. Laitettiin siellä kotia.
Odoteltiin entistä kovemmin vauvaa ja laskettiin viikkoja ja päiviä lokakuun seitsemänteentoista.
Innostuin todenteolla jälleen bloggaamaan.
Onneksi.
Aika monena mikkelipäivänä olisin hajoillut pahemmin ilman blogihenkireikää.
Muutin eka kertaa Jarkon mukana vaikka olemme seurustelleet pian 7 vuotta! Itsekkyys muuttui perheajatteluksi.

SYYSKUU

Silloin odotettiin, silloin lenkkeiltiin.

Raidoitin ja vaihdoin samalla pysyvästi jälleen vaaleaan.

Tummakokeilusta päästiin eroon.

Ja masu sen kun kasvoi!
Meidän ystävä kommentoi Lukaksen synnyttyä, että olisi masusta voinut päätellä nykerön olevan aika paljon isompi!

LOKAKUU

Lokakuussa kärvisteltiin. Odotettiin. Odottavan aika on pitkä. Kamalan pitkä.
17. päivä tuli. Muuta ei sitten tullutkaan.
Vihdoin viimein viikoilla 40+4 rappujuoksun siivittämänä alkoi tapahtua ja pieni poikamme, 2998g/49cm syntyi 21.10.

Mikkelin koti täyttyi kyläilevistä vieraista ja onnittelukorteista. Pienen vauvan tuoksusta ja onnen höyryistä.

MARRASKUU

Marraskuussa vierailimme ekaa kertaa mummolassa. Täällä löytyi koneelta mainio kuva.
Vastaanotto taisi olla aika bueno!

Isi näytti tältä;

Ja äiti tältä;

JOULUKUU

Arvatkaas mitä Jarkko kommentoi kuvat nähdessään;
"kyllä äitiys kaunistaa".

Joulukuussa valmisteltiin kotia jouluun.
Järjesteltiin ja vietetiin ihania ristiäisiä läheisten ja ystävien kanssa.

Tämä on jouluaatolta meistä ainut yhteinen kuva, rulla on täynnä Lukasta ja ruokia.

Ihanaa vuoden vaihdetta teille kaikille! Meidän vuosi on ollut ihan mieletön. On tapahtunut niin paljon ja niin ihania ja suuria asioita.
Myös te olette piristäneet minun vuottani lukemalla tätä blogia ja kommentoimalla tekstejäni. Kiitos!
Toivotaan, että vuodesta 2012 tulee yhtä ikimuistoinen kuin tästä mahtavasta vuodesta, jolloin saimme esikoisemme ♥

Leivon leivon leipäsiä

2011-12-30T18:05:00.000+02:00

Aamu ei voi kovin paljoa paremmin alkaa kuin itsetehdyllä leivällä. Tai no tänään ja meidän tapauksessa äitini tekemällä leivällä. Jatkettiin Luksun kanssa normaalista poiketen aamulla unia kymmeneen ja herättiin tuoreen leivän tuoksuun.

Hunaja-rusinaleipä (2-3 leipää)

5dl vettä

50g hiivaa

1tl suolaa

1/4-1/2dl juoksevaa hunajaa

n. 13dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

1dl rusinoita

25g voita

voiteluun:

15g voita

2rkl juoksevaa hunajaa

Kaada lämmin vesi taikinakulhoon. Lisää hiiva, suola ja hunaja. Sekoita hyvin. Lisää puolet jauhoista ja vatkaa seosta voimakkaasti. Lisää rusinat, pehmeä/sulatettu rasva sekä loput jauhot ja alusta taikina hyvin. Peitä ja kohota kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhotetulle työpöydälle ja pyöräytä siitä 2-3 leipää. Siirrä leivinpaperoidulle uunipellille. Peitä ja kohota.

Leikkaa kohonneiden leipien pintaan viillot terävällä veitsellä ja voitele leivät rasva-hunajaseoksella. Paista 175-200-asteessa 25-30 minuuttia. Voitele leivät kerran paiston aikana.

Nauti!

Sämpylöitä teimme muutama ilta sitten. Leipien teko on terapeuttista, lisäaineetonta ja ennen kaikkea uskomattoman nopeaa ja palkitsevaa. Mikähän siinä on, että toimeen ryhtyminen vaan on aina niin pirun vaikeaa?

Päivän parhaat

2011-12-30T15:10:00.002+02:00

Uhmattiin järkyttävää loskap säätä ja lähdettiin lenkkeillen kohti korttelimuseon kahvilaa. Lähtemisen vaikeuden voittaa kyllä aina kävelyn jälkeinen fiilis. Varsinkin vaunuja työnnellen ja hoitolaukkua raahaten on nyt kaikkensa antanut olo.

Itse museo skipattiin suosiolla kun Lukas-lapsi osoitti heräilemisen merkkejä. Suoraan siis kahvilaan.

Hän kuitenkin päätti vetää vielä hetken unta palloon, jotta äiti ja mummi saivat teensä juotua.

Teensä ja puolitetun munkkipossun!

Päivän asu joulukuun 30. päivä on kumpparit ja sateet kestävä toppis. Uskomatonta...!

Päivän paras oli ehdottomasti kumisaappaat. Vaikka munkki kyllä oli hyvä kakkonen. Ainiin ja ihan pian saapuva Jarkko <3 !